Seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön uhrin on usein haettava itse apua ja hoidettava rikosilmoituksen tekeminen, koska viranomaiset eivät ohjaa uhreja tukea tarjoavien järjestöjen pakeille.
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kokoama tilastobarometri osoittaa, että järjestön kriisipäivystykseen tulleista yhteydenotoista 76 prosentissa on rikosilmoitus tekemättä. Virallisissa tilastoissa näkyy siis vain pieni osa kaikista tapauksista, sillä niihin kirjataan vain poliisin tietoon tulleet tapaukset.
Usein uhri pystyy keskustelemaan oikeudellisesta prosessista vasta kriisiavun jälkeen.
– Tässä on kysymys ihmisoikeudesta. Uhrin kuuluu saada sekä kriisiapua että oikeudellista tukea, toteaa Tukinaisen lakiasioiden kehittämispäällikkö Riitta Silver.
Oman avun
varassa
Tukinaisen tilastojen mukaan kriisiapu löytyy ensisijaisesti itse etsimällä: yli kolmasosa yhteyttä ottaneista on löytänyt Tukinaisen tiedot internetistä, numerotiedustelusta tai puhelinluettelosta.
Muilta kolmannen sektorin järjestöiltä tiedon on saanut noin neljännes ja julkisten palveluiden toimijoilta noin viidennes.
Vain noin viisi prosenttia uhreista on kuullut järjestöstä poliisilta.
– Toivomme, että viranomaiset ohjaisivat seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön uhreja mahdollisimman pian avun piiriin, jotta kriisistä selviäminen voi alkaa, kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki sanoo.
Heinjoki arvioi, että iso osa yhteyttä ottaneista lähtee viemään asiaansa eteenpäin, kun järjestö on kertonut oikeusprosessista ja antanut muuta apua. Usein rikosilmoitus jää silti tekemättä.
Syitä on monia. Uhri saattaa pelätä teon tekijää tai oikeusprosessin uudelleentraumatisoivaa luonnetta. Tukinaisessa tahdotaan kuitenkin rohkaista uhria ja auttaa prosessin valmistelussa, jolloin oikeudenkäynti ei muodostu traumoja aiheuttavaksi.
– Moni uhri saattaa esimerkiksi luulla, että oikeudessa joutuu olemaan kasvotusten tekijän kanssa, mutta oikeudenkäynti voidaan järjestää myös toisin, Riitta Silver kertoo.
Trauma elää
jopa vuosikymmeniä
Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on aina uhria traumatisoiva tapahtuma. Erityisesti insestitapaukset saattavat jättää uhriin valtavan jäljen jopa kymmenten vuosien ajaksi, kun ammattiapua ei uskalleta tai ymmärretä hakea.
Tukinaiseen yhteyttä ottaneet uhrit kertovat monenlaisista vaikutuksista, joita rikos on heihin jättänyt. Lähes kaikki mainitsevat psyykkiset vaikutukset, mutta joitakin seurauksia ei ulkopuolinen välttämättä tule edes ajatelleeksi. Uhrit ovat kertoneet muun muassa työkyvyttömyydestään tai joutuneensa muuttamaan paikkakunnalta.
– Tällaisen tapahtuman jälkeinen elämä kulkee säästöliekillä. Se halvaannuttaa moniksi vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, Heinjoki toteaa.
Heinjoki perää psykiatristen palveluiden pikaista parantamista. Hänen mukaansa julkisen sektorin osaamisessa ja asiantuntijuudessa on seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön hoidon osalta paljon toivomisen varaa.
Puutteellisuus korostuu erityisesti kesällä, kun vähäisetkin palvelut pannaan lomalle. Tarve on silti ympärivuotinen.
Insestiteot ehtivät
usein vanheta
Tukinaisen kriisipäivystykseen tulevien yhteydenottojen perusteella noin 40 prosenttia väkivallanteoista tai hyväksikäytöistä on tapahtunut kahden viikon sisällä. Toiseksi suurin ryhmä, noin 20 prosenttia, teoista on kuitenkin tapahtunut yli kymmenen vuotta ennen yhteydenottoa.
Yli kymmenen vuotta vanhoissa tapauksissa on yleensä kyse insestistä tai muusta lapsena koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Traumaattiset kokemukset aktivoituvat usein elämän muutostilanteissa, kuten eläkkeelle jäätäessä tai oman lapsen syntyessä.
Usein on myös kyse siitä, ettei uhri ole uskaltanut puhua asiasta.
Vanhojen tapausten ongelmana on se, että seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö olivat asianomistajarikoksia vuoteen 1999 asti. Nämä rikokset ovat pääsääntöisesti vanhentuneita.
Jos tapauksella katsotaan olevan erittäin tärkeä merkitys yleisen edun kannalta, ne saatetaan ottaa käsittelyyn. Merkityksen arvioinnissa käytetään kuitenkin tekohetkellä laissa määriteltyä tunnusmerkistöä, joka poikkeaa paljonkin nykykäsityksestä.
Käytännössä käsittelyyn voivat tulla vain törkeät rikokset.
– Nämä teot ovat yleensä niin karmeita, että on ihme, että uhri on edes elossa, Silver kertoo.
Nykyisen lainsäädännön mukaan seksuaalirikokset vanhenevat kymmenessä vuodessa, törkeät kahdessakymmenessä. Vuoden 2005 jälkeen tapahtuneiden rikosten vanheneminen alkaa vasta uhrin tultua täysi-ikäiseksi.
Puskaraiskausten yleisyys on myytti
Ystävä, työtoveri tai muu tuttu on tekijänä 40 prosentissa tapauksista.
15 prosenttia rikoksista tehdään parisuhteessa.
Ravintola- tai internettuttavien tekemiä rikoksia tapauksista on noin 15 prosenttia.
Auktoriteettiaseman väärinkäytöksiä ja alistussuhteita tapauksista on 8 prosenttia.
Perheenjäsenten ja sukulaisten osuus tekijöistä on noin 5 prosenttia.
Täysin tuntemattomia tekijöitä on 17 prosenttia. (Tukinainen ry.)
uutiskirje 
