Poispyyhitty siivooja

Helsingin kaupunki hankkiutuu eroon epätoivotuista työntekijöistään

Tiina Tarvainen palasi lomalta kaksi viikkoa sitten kuudelta maanantaiaamuna. Seitsemältä esimies soitti ja pyysi Tarvaista alaovelle. Tarvainen arveli, että hän on tullut palauttamaan kesäapulaisen lainaamat avaimet.

Esimies ei kuitenkaan odottanut ovella yksin. Mukana oli joku Tarvaiselle tuntematon mies, joka sanoi, että heillä olisi puhuttavaa. Esimies katseli hiljaa varpaitaan.

Mies tarjosi Tarvaiselle paperilappua ja kertoi, että tämän työpaikka siirtyy elokuun alusta alkaen.

– Voitte jättää lapun siihen pöydälle, Tarvainen sanoi eikä ottanut sitä vastaan ennen kuin olisi ottanut yhteyttä liittoon.

Palkka
laskee

Puolitoista viikkoa myöhemmin sama lappu on Tarvaisen siivouskärryssä. Taiteltu ja hieman rypistynyt A4-arkki on laminoitu, että se pysyy varmasti lukukelpoisena.

– En käsitä tätä lappua vieläkään, Tarvainen manaa.

Paperille on tulostettu tietoja Helsingin kaupungin omistaman Palmian häviämästä tarjouskilpailusta. Tulosteen taakse on kuulakärkikynällä kirjoitettu lakoninen ilmoitus: ”Työpaikkasi on 1.8. alkaen Helsingin tekniikan alan oppilaitos, Haagan koulutusyksikkö.”

Helsingin kaupungin opetusvirasto kilpailutti keväällä osan kohteista, joiden siivoamisesta Palmia on tähän asti vastannut. Palmia hävisi kilpailun, mikä johti päätökseen liikkeenluovutuksesta. Hävinneiden kohteiden henkilöstö siirtyy siis voittaneen yrityksen palvelukseen elokuussa.

Liikkeenluovutusta säätelevän työsopimuslain mukaan luovutettavan yrityksen tai yrityksen osan toiminnan säilyttävä samanlaisena kuin se oli ennen luovutusta. Uusi työnantaja ei voi irtisanoa luovutettuja työntekijöitä ja sen on noudatettava sopimuskauden loppuun samaa työehtosopimusta, joka edellisen työnantajan aikana oli voimassa.

Kaikenhan pitäisi siis olla kunnossa.

– Kun uutisissa aikanaan kerrotaan, että Palmian liikelaitoksessa 38 henkilöä siirtyy toisen palvelukseen, se saadaan näyttämään tosi pirtsakalta. Että nämä henkilöt siirtyy samoilla eduilla. No, näin se on siihen asti, kunnes toinen työsopimus tulee voimaan, Tarvainen sanoo.

Nykyinen sopimus jatkuu Tarvaisen mukaan tammikuun loppuun. Sen jälkeen voimaan astuvat kilpailutuksen voittaneen yrityksen ehdot. Tarvainen kertoo olevan selvää, että hänen palkkansa putoaa, koska hän menettää ikä- ja muut lisät. Hänen on myös maksettava kaupungin henkilöstökassasta otettu kulutusluotto pienemmästä palkastaan.

– Mistä joku siivooja rykäisee kolme tonnia vuoden aikana?

Eikä tuohon kolmen tuhanteen euroon sisälly asuntolainaa, jota Tarvaisen on leskenä maksettava yksin.

Voiko sairaseläkettä
enää välttää?

Vielä kolmen viikon ajan Tarvainen siivoaa kaupungin virastoja Ympyrätalossa Hakaniemessä. Siivouskärry ei takerru mihinkään talon kaarevia käytävillä tai työhuoneissa, sillä missään ei ole kynnyksiä. Roskat voi viedä hissillä. Raskaita siirreltäviä esineitä ei ole.

Muuta Tarvaisen kädet eivät kestä, siksi hänet on tänne sijoitettu. Kaupungin noudattama varhaisen tuen malli on tähän asti mahdollistanut täysipainoisen työskentelyn, vaikka Tarvaisen kädet eivät ole täysin kunnossa. Ergonomisessa ympäristössä Tarvaisen on ollut mahdollista jatkaa työn tekemistä.

Tulevassa kohteessa nosteltavaa riittää. Jo pelkästään pulpetteja on jokaisessa luokassa ainakin parikymmentä.

– On suorastaan uramurha työntää sellaiseen kohteeseen tietäen, etten yksinkertaisesti jaksa sitä työtä.

Löytyisikö netistä
jokin oljenkorsi?

Ympyrätalon virasto kiiltää puhtauttaan. Tiina Tarvainen ei epäröi hetkeäkään, kun kysyn pitääkö hän työstään.

– Pidän, pidän, pidän! Tarvainen sanoo ja kopauttaa pöytää jokaisen sanansa painoksi.

– Mä oon hyvä tässä ja mä tykkään tästä.

Tarvainen on 22 työvuotensa muun muassa ollut mukana työhyvinvointiryhmässä, tehnyt aloitteita, toiminut palveluohjaajana ja kouluttautunut oppisopimuksella. Tyytyväisyyskyselyissä työn jälki on rankattu kerta toisensa jälkeen täysien pisteiden arvoiseksi.

– Palmian kokouksissa minä olen se, joka aina viittaa.

Nyt aktiivisuus kohdistuu omien oikeuksien selvittämiseen. Jos työpaikan tilanteen miettiminen ei valvota aamuyölle, sen tekee internet, josta Tarvainen yrittää löytää jonkin oljenkorren.

Helsingin kaupungin strategiat ja muut mietinnöt ovat tulleet tutuiksi. Puheet ovat kauniita.

– En pysty uskomaan, että Helsingin kaupunki kohtelee työntekijöitään tällä tavalla. Joka paikassa painotetaan henkilöstön hyvinvointia, tiedottamista ja yhdenvertaisuutta. Mitä yhdenvertaisuutta se on, että toisilla on koko kevät aikaa etsiä uusi työpaikka ja toisille kerrotaan kuukautta ennen?

– Jos olisin tiennyt muutoksesta vuodenvaihteessa, me ei käytäisi tätä keskustelua. Mä olisin jossain muualla kaupungilla töissä ja maksaisin apinan raivolla velkojani pois.

Kaupunki vakuuttaa, ettei ketään irtisanota, vaikka työpaikkoja vähennetään seuraavan kolmen vuoden aikana kolmella tuhannella.

– Rumasti ajateltuna voisi miettiä, että ulkoistetaanko tällaisissa liikkeenluovutuksissa irtisanominen. Tuupataanko tässä nyt pois kaltaiseni puolirammat?

Fyysisiä ja
psyykkisiä oireita

Tänään Tarvaisen korvalappustereoista loppui akku.

– Mä en halua kuulla omia ajatuksiani hereillä ollessani, kun ne nukkuessa ovat koko ajan mun päässä.

Epävarma tulevaisuus on vetänyt Tarvaisen maahan. Hän kertoo valvovansa yöt ja päivällä kävelevänsä kuin zombi. Bussit lähtevät, ja Tarvainen unohtuu seisomaan pysäkille.

Tarvainen kertoo olevansa jatkuvassa paniikissa: sydän hakkaa ja sormet puutuvat. Kassajonossa alkaa itkettää.

– Itkemään mä en uskalla ruveta, koska silloin pelkään, että romahdan. Hoen itselleni, että itke vasta sitten, kun on sen aika.