Suomalaiset suuryritykset tylyinä:
Teollisuuden Palkansaajien yhteistoimintaryhmä esitti jo viime syksynä kannanotossaan, että kaikissa kansainvälistyneissä suomalaisyrityksissä käynnistetään prosessi yrityskohtaisen globaalin raamisopimuksen solmimiseksi yrityksen, sen maailmanlaajuisen henkilöstön sekä kansainvälisen ay-liikkeen kesken.
Sosiaalisesti vastuullisiksi toimijoiksi profiloitumalla suomalaisyritykset voisivat hankkia kilpailuetua mustien listojen kärkipaikoilla loistaviin yrityksiin.
Teollisuuden Palkansaajat
-neuvottelukunta (TP) on kahdentoista teollisuusaloilla ja teollisuuden palvelualoilla toimivan ammattiliiton yhteistoimintaorganisaatio. Yhtenä liittona mukana olevan Toimihenkilöunionin teollisuussektorin johtaja Markku Palokangas hämmästelee suomalaisyritysten haluttomuutta eettisten normistojen ja raamisopimusten solmimiseen.
– Me olemme yrittäneet saada suomalaisyrityksiinkin eettisiä sopimuksia, joissa yritykset sitoutuisivat pidättäytymään lapsityövoiman ja orjatyövoiman käytöstä, lupautuisivat takaamaan kaikille työntekijöille säälliset työsuhteiden ehdot sekä oikeuden ammatilliseen järjestäytymiseen.
Yksikään suomalainen firma ei ole tämmöistä sopimusta suostunut tekemään.
Ay-liikkeen edustajat ovat Palokankaan mukaan yrittäneet saada muun muassa Stora Enson ja UPM:n johtoa kiinnostumaan raamisopimuksesta.
– Ei vaan tunnu kiinnostavan, vaikka sopimuksen tehneiden listalla on niiden pohjoismaisia kilpailijoita kuten SCA Ruotsista ja Norske Skog Norjasta. Sanoin joskus, että ennen helvetti jäähtyy ennen kuin joku venäläinen firma tekee tämmöisen sopimuksen, mutta nyt öljy-yhtiö Lukoil on sopimuksen tehnyt. Sen sijaan yhtään suomalaisfirmaa ei listalla ole.
Suut suppuun
kauppojen toivossa
Viime viikolla Suomessa vieraillut kiinalainen kauppavaltuuskunta sopi lähes puolentoista miljardin euron kaupoista suomalaisyritysten kanssa. Ihmisoikeuskysymyksillä ei suomalais-kiinalaisen talousfoorumia rasitettu.
Markku Palokankaan mielestä suomalaisilla on jo pitkä perinne siinä, ettei bisnesasioita ja ihmisoikeuskysymyksiä sotketa toisiinsa.
– Suomihan oli ensimmäisten maiden joukossa menossa Kiinaan jo silloin taivaallisen rauhan aukion tapahtumien jälkeen.
Myös Palokangas pitää erittäin tärkeänä suomalaisten palkansaajien työllisyyden turvaamista, mutta korostaa myös ihmisoikeuskysymysten huomioon ottamista.
– Ei voi olla niin, että työllisyyttä hinnalla ja keinolla millä hyvänsä. Toki kauppa ja tilaukset ovat tärkeitä. Mutta jos sen vastapainona on se, että hyväksytään minkälainen toiminta hyvänsä, niin eihän se näin voi olla.
Palokangas pitää hyvin arveluttavana ajatusta, jonka mukaan suomalaisyritykset pyrkisivät toimimaan kussakin maassa maan tavalla.
– Ajatellaanpa esimerkkinä vaikka Kolumbiaa. Jos suomalainen firma siellä eläisi maassa maan tavalla, niin sehän tarkoittaisi sitä, että luottamusmiehille nappi otsaan. Siellähän tapetaan vuosittain kymmeniä, jos ei satoja, ay-ihmisiä.
Palokankaan mielestä ei riitä, että yritys ilmoittaa noudattavansa omia eettisiä ohjeitaan, jos sitä ei kukaan valvo.
– Firman ja ammattiliittojen tulee yhdessä valvoa, että näitä sopimuksia myös noudatetaan. On tärkeää, että koko alihankintaketju tulee sitä kautta valvotuksi, eikä vain se päätoimija.
uutiskirje 