Sveitsin teknologiainstituutissa Zürichissä tehdyn tutkimuksen mukaan suhteellisen pieni joukko yhtiöitä, joista valtaosa on pankkeja, käyttää suhteetonta vaikutusvaltaa maailmantaloudessa.
Kolmen tutkijan ryhmä pyrki ilman ideologisia ennakko-oletuksia tutkimaan empiirisesti monikansallisiin yhtiöihin kytkeytynyttä taloudellista valtaa. He valitsivat 37 miljoonaa yhtiötä ja investoijaa sisältävästä maailmanlaajuisesta Orbis 2007 -tietokannasta 43 060 monikansallista yhtiötä
Tutkijoita kiinnostivat erityisesti tiedot yhtiöiden ristikkäisistä osakkeenomistuksista. He analysoivat yhtiöitä systeemiteoreettisilla matemaattisilla malleilla, joita yleensä on käytetty luonnontieteellisten ilmiöiden kuvaamiseen.
Kun yksi superyhtiöistä joutuu vaikeuksiin, vaikutus leviää.
Tutkijat päätyivät siihen, että maailmantalouden ytimen muodostaa 1 318 yhtiöitä, joista jokaisella on kytkentä vähintään kahteen muuhun tutkimuksessa käsiteltyyn yhtiöön. Keskimääräinen kytkentöjen määrä on 20.
Nämä yhtiöt itsessään muodostavat ”vain” 20 prosenttia maailman kaikkien yhtiöiden liikevaihdosta. Mutta ne hallitsevat osakeomistustensa kautta enemmistöä maailman niin sanotusta reaalitaloudesta. Näin niiden kontrollissa on 60 prosenttia globaalista liikevaihdosta.
Ydin ytimen sisällä
Analyysia jatkettaessa havaittiin, että 1 318:n yhtiön sisällä on vielä ytimen ydin, 147 ”superyhtiöitä”. Ne ovat vielä muita lähemmin verkottuneita toisiinsa siten, että ne ovat kokonaisuudessaan toistensa omistamia.
Nämä superyhtiöt hallitsevat 40 prosenttia koko laajemman ytimen liikevaihdosta. Suurin osa terävimmässä kärjessä olevista yhtiöistä on rahoitusalan yhtiöitä.
Listan ykkönen on Barclays, kakkonen Capital Group Companies ja kolmonen FMR Corporation.
Viime vuosina talouskriisiuutisissa usein esiintyneitä yhtiöitä ovat esimerkiksi JP Morgan Chase (listan 6.), UBS (9.), Merrill Lynch (10.), Deutsche Bank (12.), Credit Suisse (14.), Goldman Sachs (18.) ja Morgan Stanley (21.).
Uhka talouden vakaudelle
Tutkimusta esitelleessä New Scientist -tiedelehdessä ryhmän jäsenet sanovat, ettei keskittyminen itsessään ole hyvä taikka paha. Sen sijaan ydinryhmän tiukat ristikkäissidokset voivat muodostaa uhan maailmantalouden vakaudelle, kuten vuonna 2008 nähtiin. Kun yksi superryhmän yhtiöistä joutuu vaikeuksiin, vaikutus leviää.
Yksi ryhmän jäsenistä, James Glattfelder sanoo New Scientistille, että liiallisia kytkentöjä rajoittamaan saatettaisiin tarvita maailmanlaajuisia trustienvastaisia sääntöjä. Nyt sellaisia on vain kansallisella tasolla.
New Scientistiin haastateltu tutkija George Sugihara taas ehdottaa toista ratkaisua: liiallisten ristiinkytkentöjen verottamista.
Sugihara huomauttaa lehdelle, ettei sveitsiläisanalyysi ole todiste suuryhtiöiden maailmanlaajuisesta salaliitosta. Hänen mukaansa yhtiöiden keskittyminen noudattaa luonnossa yleistä rakennetta, jossa minkä tahansa ryhmän uudet jäsenet kiinnittyvät mieluiten ryhmän verkottuneimpiin jäseniin. Yhtiömaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että raha virtaa kohti verkottuneimpia.
Poliittinen valta
Tutkimusta on kritisoitu siitä, että se rinnastaa suoraan omistamisen ja vallankäytön. Tosielämässä esimerkiksi monet sijoitusrahastot eivät ole aktiivisia omistajia.
Zürichin tutkimus on herättänyt keskustelua myös siitä, missä määrin superyhtiöiden joukko harjoittaa poliittista valtaa.
New Scientistin haastattelemista asiantuntijoista yksi arvelee, että 147 on liian suuri joukko pysyvään yhteistyöhön. Toinen taas katsoo, että superyhtiöt kilpailevat markkinoilla, mutta toimivat yhdessä yhteisten intressiensä puolesta – esimerkiksi vastustavat pyrkimyksiä rajoittaa ristiinomistusta.
New Scientist -lehden artikkeli sisältää 50 kärjessä -listan superyhtiöistä. Joukossa ei ole suomalaisyrityksiä.
lehti 