Onko Israel apartheid-valtio, on jälleen tänä syksynä kyselty Suomessakin.
Yhden, tai oikeastaan kaksi vastausta – kyllä ja ei – antoi toimittaja Hannu Reime esitellessään tiistaina uudistettua painosta kirjastaan Israel/Palestiina – Kahden kansan luvattu maa.
Reimen mukaan on hieman ärsyttävää ja helposti sekaannuksia aiheuttavaa, kun alun perin täsmällisesti yhteen maahan liittyviä käsitteitä yleistetään. Tällainen on apartheidin ohella esimerkiksi fasismi.
Israelilla ja apartheid-ajan Etelä-Afrikalla on kyllä se yhtäläisyys, että molemmat syntyivät eurooppalaisen kolonisaation tuloksena.
Mutta niillä on myös eroja. Etelä-Afrikassa valkoiset halusivat käyttää maan kaikkia resursseja hyväkseen, mukaan lukien työvoimaa. Tämä teki mustasta enemmistöstä työväenluokan, josta valkoinen vähemmistö oli täysin riippuvainen. Konflikti ei Reimen mukaan voinut lopulta ratketa muuten kuin yhtäläiseen äänioikeuteen siirtymisellä.
Israeliin puolestaan synnytettiin 1948 uusi juutalaisvaltio, joka halusi olla riippumaton ”alkuasukkaista”. Mahdollisimman paljon maan resursseista, mahdollisimman vähän arabeja, kuvaili Reime ajattelua.
Israelin perustamisen myötä syntyikin itse asiassa kaksi kansakuntaa, israelilaisten lisäksi myös palestiinalaiset. Ennen Israelin perustamista ei alueen arabeilla ollut erityistä palestiinalaista identiteettiä eikä siis ollut myöskään palestiinalaista nationalismia.
Erillään pitämistä
Näin konfliktistakin tuli kansallisuuksien välinen konflikti.
– Palestiinalaisten tilanne Gazassa ja Länsirannikolla on pahempi kuin Etelä-Afrikassa koskaan oli. Mutta sitten taas Israelin kansalaisina olevien arabien tilanne on parempi kuin mitä apartheid-ajan mustilla eteläafrikkalaisilla oli. Vaikka Israelin arabit ovat toisen luokan kansalaisia, he kuitenkin ovat kansalaisia, joita esimerkiksi valitaan parlamenttiin.
Reimen mielestä Etelä-Afrikkaa parempi vertauskohta Israelille voisi löytyä Yhdysvaltain, Australian tai Uuden-Seelannin valkoisesta asutushistoriasta.
– Tosin siinäkin on yksi merkittävä ero. Näissä maissa alkuperäiskansat olivat pieniä ja hajanaisia. Palestiinalaiset taas ovat osa laajaa arabialaista kulttuuripiiriä, johon verrattuna Israel on aina pieni, laajenipa se kuinka paljon tahansa.
Jos ajatellaan apartheidin alkuperäistä merkitystä eli erillään pitämistä, Israelin politiikassa voi Reimen mukaan nähdä paljonkin piirteitä siitä. Se on hänen mukaansa koko ajan lisääntynyt, kun vuonna 1967 valloitettujen alueiden miehitys on pitkittynyt.
Reimen kirja Israel/Palestiina – Kahden kansan luvattu maa (Like, Suomen rauhanpuolustajat) ilmestyi alun perin vuonna 2003. Nyt julkaistu toinen painos on uudistettu.
uutiskirje 
