Pintaa syvemmältä
Moni lukija on varmasti jo kuullut Kony 2012 -videosta ja osa on varmaan myös nähnyt sen. Sosiaalisessa mediassa kulovalkeana levinneellä videolla on ollut YouTubessa ja Vimeo-videopalvelussa kahden viikon aikana yli sata miljoonaa katsojaa.
Yhdysvaltalaisen Invisible Children -järjestön tuottama puolituntinen elokuva tehtiin nimenomaan jaettavaksi sosiaalisessa mediassa. Videon alussa todetaan, että Facebookissa on tänä päivänä enemmän ihmisiä kuin maapallolla oli asukkaita 200 vuotta sitten.
Kony 2012 -kampanjan pyrkimyksenä on levittää tietoa ugandalaisesta kapinallisjohtajasta Joseph Konysta ja kehottaa yhdysvaltalaisia viihdemaailman ja politiikan vaikuttajia painostamaan maansa hallitusta, jotta amerikkalaiset sotilaat auttaisivat Ugandan armeijaa Konyn kiinnisaamisessa tai surmaamisessa.
Amerikkalainen järjestö yrittää vain kerätä rahaa käyttäen hyväksi Ugandan vuosien takaisia julmuuksia.
Presidentti Barack Obaman päätöksellä Yhdysvallat lähetti jo viime lokakuussa sata erikoisjoukkojen sotilasta Ugandan sotavoimien avuksi taistelemaan Joseph Konyn johtamaa Herran vastarinta-armeijaa LRA:ta vastaan Kongossa ja Keski-Afrikan tasavallassa.
Kony 2012 -kampanja yllyttää nuoria myös liimaamaan kampanjan julisteita kotikaupungeissaan, ostamaan kampanjarannekkeita, t-paitoja ja 30 dollaria maksavia toimintapakkauksia.
Viime viikolla kampanja sai vielä hiukan sensaatiomaisempaa julkisuutta, kun Kony-elokuvan ohjannut kalifornialaismies Jason Russell sekosi humalapäissään ilmeisesti videon herättämän kritiikin vuoksi ja riehui ilkosillaan San Diegon liikenteessä. Poliisi otti hänet kiinni ja vei sairaalaan.
Herran vastarinta-armeija kävi sotaa Ugandan hallitusta vastaan lähes 20 vuoden ajan, kunnes vuonna 2006 rauhanneuvottelujen alla kapinalliset vetäytyivät Kongon rajan taakse Garamban kansallispuiston viidakkoon.
Ugandassa kapinallisten julmien sotatoimien kohteena olivat lähinnä heidän omaan acholi-kansaansa kuuluvat siviilit. LRA:n kapinallisten uskotaan siepanneen sodan aikana maan pohjoisosien kylistä mukaansa yli kymmenen tuhatta lasta ja nuorta, jotka pakottamalla ja uhkaamalla aivopestiin kuuliaisiksi sotureiksi, jalkavaimoiksi, viestinviejiksi ja kantajiksi.
Joseph Konyn kerrotaan halunneen riveihinsä nimenomaan lapsia, sillä lapset tottelevat käskyjä ja ovat kyselemättä valmiita mitä hirvittävimpiin veritekoihin.
Kony halusi perustaa Ugandaan Raamatun kymmenen käskyn nimeen vannovan Jumalan valtakunnan maan päälle. Keinot olivat raakalaismaiset. Kiinniotetuilta polkupyöräilijöiltä katkaistiin raajat viidakkoveitsellä, naisia joukkoraiskattiin, ja kyläläisiä poltettiin kuoliaaksi kirkoissa.
Vuonna 2005 Kansainvälinen sotarikostuomioistuin etsintäkuulutti Joseph Konyn ja neljä muuta LRA-johtajaa sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Muista etsintäkuulutetuista LRA-johtajista ainakin kaksi on sen jälkeen kuollut taistelussa tai ryhmän sisäisissä välienselvittelyissä.
Tykkäämisten lisäksi Kony-video ja koko Kony-kampanja ovat herättäneet myös rajua kritiikkiä.
Ugandassa pitkään työskennellyt yhdysvaltalainen politiikantutkija Adam Branch piti Kony-kampanjan takana olevia nuoria ”hyödyllisinä idiootteina”, jotka on saatu ajamaan Yhdysvaltojen sotilasstrategisia intressejä alueella, jossa on runsaasti öljyä ja muita maanperän rikkauksia.
”Joseph Kony on vain tekosyy sotajoukkojen lähettämiselle alueelle. Yhdysvaltojen tiedustelu tietää tarkkaan Konyn olinpaikan, mutta tällä hetkellä on heidän etujensa mukaista olla vangitsematta häntä”, toteaa puolestaan tunnettu kenialaistutkija Firoze Manji.
Joseph Kony ja LRA lähtivät Ugandasta vuosia sitten, ja sen jälkeen Pohjois-Ugandassa ei ole käyty sotaa.
LRA:lla on tätä nykyä enää arviolta 200 sotilasta Kongossa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Ryhmä terrorisoi edelleen siviiliväestöä etenkin Kongossa, mutta ei enää laajassa mitassa. Invisible Children -järjestön omien tilastojen mukaan tänä vuonna LRA:n iskuissa on kuollut viisi ihmistä.
Muutenkin Kony-videossa faktat on esitetty hyvin valikoiden. Ugandan armeijan ja LRA:n välisessä sodassa myös hallitusarmeijan sotilaat syyllistyivät vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Sodan pahimpina vuosina 90-luvun lopulla Ugandan armeija pakotti maan pohjoisosissa miltei koko väestön lähtemään kodeistaan ja muuttamaan keskitysleirejä muistuttaviin evakkokyliin.
Elokuvassa ei myöskään kerrota vuosina 2006–2008 käydyistä rauhanneuvotteluista Ugandan hallituksen ja LRA:n välillä. Etelä-Sudanissa käydyissä neuvotteluissa kaikki oli allekirjoituksia myöten valmista rauhaan, mutta lopulta Joseph Kony vetäytyi neuvotteluista, kun LRA-johtajien turvallisuudesta ei suostuttu antamaan takeita.
Länsimaissa kampanjan arvostelijat ovat pitäneet Kony-elokuvaa liikaa tunteisiin vetoavana ja propagandistisena. Toiset ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Invisible Children -järjestö käyttää vain noin kolmasosan tuloistaan Ugandassa ja Kongossa toteutettaviin kehityshankkeisiin loppuosan mennessä työntekijöiden palkkoihin, matkakuluihin ja elokuvatuotantoihin.
Kommenteissa on myös pidetty epäilyttävänä Kony-elokuvan ohjaajan Jason Russellin taustaa aktiivisena herätyskirkon jäsenenä.
Ugandalaisbloggaaja Rosebell Kagumiren mielestä taas länsimaissa on tehty aivan liikaa elokuvia, joissa ulkopuolinen valkoinen mies yrittää esiintyä sankarina pelastaakseen afrikkalaisia lapsia.
Kun paikallinen kansalaisjärjestö esitti Kony-elokuvan videotykillä Liran kaupungissa Pohjois-Ugandassa, tilaisuus päättyi kivien heittelyyn. Paikalliset asukkaat luulivat, että elokuva kertoisi heistä ja heidän pyrkimyksistään jälleenrakentaa maata parikymmentä vuotta kestäneen sodan jälkeen, mutta pettyivät, kun video kertoikin amerikkalaisesta miehestä ja tämän pojasta ja asioista, jotka tapahtuivat Ugandassa vuosikausia sitten.
”Amerikkalainen järjestö yrittää vain kerätä rahaa käyttäen hyväksi Pohjois-Ugandan vuosien takaisia julmuuksia”, Al Jazeeran haastattelema mies arveli.
uutiskirje 