Jeesus ei ole merkkihenkilö pelkästään kristinuskossa. Monet tietävät, että muslimit pitävät häntä profeettanaan. Jeesus tunnetaan myös jesidiuskonnossa, joka on yksi Lähi-idän vanhimmista uskonnoista. Jesidit uskovat, että Jeesus oli maan päällä ollessaan ihmishahmon ottanut enkeli.
Ulkopuoliset eivät tiedä paljoakaan jesideistä, sillä yhteisö on sulkeutunut. Jesidit eivät tee käännytystyötä kuten muut alueella syntyneet uskonnot. Jesidiuskontoon voi ainoastaan syntyä, ei kääntyä.
Maailmassa on alle miljoona jesidiä. He ovat kurdeja, joiden perinteinen asuinalue on Sinjarin vuoristossa Pohjois-Irakissa, lähellä Syyrian rajaa. Nykyisin monet ovat pakolaisia kotiseutunsa ulkopuolella, pääasiassa muualla Irakissa sekä Saksassa.
Jesidiuskontoon voi ainoastaan syntyä, ei kääntyä.
Valinta hyvyyden ja
pahuuden väliltä
Jesidit uskovat ihmisten hyvyyteen, vaikka heitä joskus virheellisesti kutsutaan paholaisen palvojiksi, koska heidän uskontonsa pääenkeli Malak Ta’us, eli Riikinkukkoenkeli, oli paholainen ennen kääntymistään hyvyyteen.
Kristityt ja muslimit pitävät omia uskontojaan ainutlaatuisina, mutta niistä löytyy alueen vanhempien uskontojen piirteitä. Enkelit ovat liihotelleet Lähi-idän taivaalla jo tuhansia vuosia ennen Jeesusta ja profeetta Muhammedia. Jesidit uskovat, että seitsemän Jumalan valitsemaa enkeliä seuraa maanpäällisiä tapahtumia.
Jesidien mukaan jokainen voi itse valita hyvän ja pahan väliltä kuten Malak Ta’us. Uskonnon pitkästä historiasta kertoo heidän uskonsa vedenpaisumukseen, joka tapahtui jo ennen Raamatun tuntemaa tulvaa, josta vain Noakin arkissa olleet selvisivät.
Jesidiuskonnon hengellinen keskus on Lalishin laakso. Sheikhan on jesidien hengellisen johtajan Sheikh Babasheikhin kotikaupunki. Jesidiuskonnon tunnusmerkkejä ovat tähtisakaraiset valkoiset temppelit, jotka kertovat auringon tärkeydestä.
Uskontoon kuuluu elämän ilo ja positiivisuus tuomiopäivän pelon sijasta. Jesidimiehillä on tuuheat viikset, eivätkä naiset peitä päätään huivilla kuten muslimit. Lalishin temppelialueen erityispiirre on, että siellä saa liikkua vain paljain jaloin, kengät jätetään alueen ulkopuolelle.
Satojen vuosien
pakkokäännytys
Jesidinettisivusto www.yeziditruth.com:in mukaan jesidit ovat olleet systemaattisen vainon kohteena vuodesta 630 lukien, eli siitä lähtien kun islam syntyi ja sitä alettiin levittää miekalla. Nettisivusto mainitsee seitsemänkymmentäkaksi jesidien joukkomurhaa vuosien 630 ja 1917 välillä.
Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä kurdien alkuperäistä uskontoa noudattaneet jesidit olivat jo kutistuneet pieneksi vähemmistöksi. He pitivät kuitenkin edelleen sinnikkäästi kiinni ikivanhoista perinteistään, joilla on yhteyttä Intian uskontoihin.
Saddam Husseinin valtakauden aikana jesidien vaino muuttui järjestelmällisemmäksi. Irakin armeija tuhosi 250 kylää ja alueen läpi virtaava Dejela-joki saastutettiin myrkyillä. Jesiditemppeleitä häväistiin, ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä ja pyhiinvaellusmatkoja Lalishiin estettiin. Jesidejä pakeni paljon kotiseudultaan.
Sinjarin hengellisen johtajan Sheikh Nassir Basha Khalafin mukaan jesidejä muuttaa edelleen Eurooppaan sekä Sinjarista että muualta Irakista.
– Kansamme on hajallaan ympäri maailmaa, emmekä edes tiedä, kuinka paljon jesidejä nykyään on, hän kertoo.
– Jesidejä pakotetaan edelleen kääntymään muslimeiksi, hän jatkaa.
Pelon ilmapiirin takia monet jesidit eivät enää uskalla näyttää olevansa jesidejä edes Sinjarissa. He ovat alkaneet pukeutua samoin kuin arabit, monet naiset käyttävät huivia. Myös Sheikh Nassir käyttää arabivaatteita.
Kansanäänestystä
ei ole toteutettu
Jesidit ovat kurdeja, mutta Sinjar ja muut jesidien asuinalueet sijaitsevat Kurdistanin itsehallintoalueen ulkopuolella. Irakissa on kuusi lääniä, joiden asukkaista suuri osa on kurdeja. Dohukin, Erbilin ja Sulaymanian läänit muodostavat Kurdistanin autonomisen alueen. Mosulin, Kirkukin ja Diyalan läänit ovat Irakin hallituksen valvonnassa.
Niissä piti järjestää YK:n valvoma kansanäänestys siitä, kuuluvatko alueet Irakin keskushallituksen vai Kurdistanin aluehallituksen alaisuuteen. Vaikka suunnitelma on kirjattu Irakin perustuslakiin, Irakin hallitus ei ole suostunut järjestämään sitä.
Amerikkalaisten joukkojen lähdettyä kansanäänestyksen toteutuminen on entistäkin epätodennäköisempää. Vuonna 2008, jolloin kävin jesidialueella, Kurdistanin liput liehuivat Sheikhanissa jopa maanteiden tarkastuspisteillä, joten äänestyksen tuloksesta ei olisi epäselvyyttä.
Kun uutiset kertovat Irakissa tapahtuneista pommi-iskuista, niissä mainitaan vain uhrien määrä ja ehkä paikkakunta. Sitä ei kerrota, että Mosulin läänissä uhrit ovat lähes aina jesidejä tai muita vähemmistöryhmien edustajia, ei sunniarabeja.
Sinjarissa elokuussa 2008 tapahtunut neljän itsemurhapommittajan yhteisisku uutisoitiin sentään näkyvästi heidän räjäytettyään dynamiitilla lastatut kuorma-autonsa. Elossa selvinneiden mukaan räjähdysalue oli kuin ydinpommin jäljiltä. Ainakin viisisataa jesidiä kuoli ja monet vammautuivat. Pienempiä pommi-iskuja on ollut runsaasti sen jälkeen.
Jesidien pako Sinjarista jatkuu. Kun he muuttavat Erbiliin tai Saksaan, yksilöt säilyvät hengissä ja saavat elää turvassa. Mutta ryhmänä heistä tulee uusi maaton kansa, jonka on vaikea siirtää uskontoaan ja kulttuuriaan seuraaville sukupolville. Koko maailma menettää ainutlaatuisen kulttuuriperinnön.
uutiskirje 
