Intialaisilla sijoittajilla on Afrikassa parempi maine kuin kovaotteisena pidetyllä Kiinalla. Afrikassa pohditaan nyt, miten isännät saisivat lisää sananvaltaa ulkomaalaisten toimintaan.
Open Society -laitoksen seminaarissa Kapkaupungissa tähdennettiin, että Afrikan valtioiden kuuluu asettaa perusehdot ulkomaisille sijoituksille ja varmistaa, että kauppa edistää kehitystä.
– Emme ole hyödyntäneet alueellisia talousyhteisöjämme tai Afrikan unionia (AU) saadaksemme sijoituksia haluamillamme ehdoilla, Buddy Kuruku liberialaisesta tutkimuslaitoksesta valittaa.
Jos AU:n 54 jäsenmaata nostaisivat kehityksen päätavoitteeksi, myös ulkomaisten sijoitusten valvonta helpottuisi, hän uskoo.
– Nousevilla valloilla on menossa kilpajuoksu Afrikkaan, ja maanosa voi hyötyä siitä. Jos AU-maat ovat keskenään solidaarisia, niiden ei tarvitse pelätä Kiinaa tai Intiaa, Pekingin Renmin-yliopiston professori Zhongying Pang arvioi.
Nyt on varaa valita
Kiinan ja Intian lopullista vaikutusta Afrikkaan on vielä mahdoton arvioida, mutta Howard French uskoo tuloksen jäävän plussalle. Hän johti aiemmin New York Timesin Kiinan-toimitusta ja tutkii nyt kiinalaisten muuttoliikettä Afrikkaan.
– Afrikalla oli pitkään heikot mahdollisuudet valita kauppakumppaneitaan, French muistuttaa.
Nyt valinnanvara on kasvanut, kun Kiina ja Intia kilpailevat sijoitusmahdollisuuksista Euroopan ja Pohjois-Amerikan kanssa. Se auttaa myös vaikuttamaan ehtoihin.
Maailmanpankin mukaan Kiinan sijoitukset Afrikassa nousivat vuonna 2010 noin sataan miljardiin euroon, mikä vastaa tuplasti Suomen valtion budjettia. Kiina on Afrikan suurin yksittäinen investoija, avunantaja ja kauppakumppani.
Intialla on kauppasopimuksia Afrikassa noin 36 miljardin euron edestä, ja sijoitukset aiotaan nostaa 55 miljardiin vuoteen 2015 mennessä.
Valtio vai yksityinen
Vienti Afrikasta Aasiaan kolminkertaistui viidessä vuodessa ja oli Maailmanpankin vuoden 2010 tilastossa 27 prosenttia Aasian tuonnista.
Luku heijastaa eteläisen pallonpuoliskon keskinäisen kaupan vilkastumista. Se kiihtyi, kun Etelä-Afrikka pääsi vuoden 2010 lopulla mukaan Brics-ryhmään, johon kuuluvat myös Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina.
Kiinan toiminta Afrikassa nousee helposti silmätikuksi, koska asialla ovat yleensä suuret valtionyhtiöt. Ne toteuttavat isoja infrastruktuurihankkeita, kuten stadionien, valtateiden ja rautateiden rakentamista.
Intiasta taas tulee useimmiten yksityisiä yrityksiä.
– Intialaiset luovat enemmän työpaikkoja ja mahdollistavat tietotaidon siirtoa, Kuruku sanoo.
Kiina nöyremmäksi
Pang vakuuttaa, että Kiina on ottanut arvostelusta opikseen. Hänen mukaansa Kiinan tulee suuntautua monenkeskiseen yhteistyöhön ja suhtautua varovaisemmin maanomistuskysymyksiin.
Myös paikalliset työ- ja ympäristömääräykset pitää noteerata, siirtää tietotaitoa ja edistää Afrikan teollista kehitystä, Pang listaa.
Kaikkien mielestä Intiakaan ei ole pulmunen.
– Intia on ostanut maatalousmaata pitääkseen kotimaan ruoan hintoja kurissa. Työelämä ei ole Intiassa Kiinaa kummempaa, riisto ja korruptio rehottavat, Mumbaissa ilmestyvän talouslehden toimituspäällikkö Aniket Alam muistuttaa.
Afrikan öljy kiinnostaa Intiaa Kiinan tavoin, ja sijoituksia on virrannut Nigeriaan, Sudaniin ja Angolaan, hän jatkaa.
Keskiluokka kasvaa kummassakin Aasian jätissä, joten raaka-aineiden ohella myös teollisuustuotteiden ja elintarvikkeiden kysyntä lisääntyy. Afrikka uskoo pystyvänsä tarjoamaan niitäkin.
uutiskirje 
