Pintaa syvemmältä
Irakin sotaa ei käyty pelkästään Yhdysvaltojen joukkojen ja Nato-liittolaisten voimin. Huomattava osa sotaponnistuksista ja sotilastukikohtien huoltotehtävistä ulkoistettiin yksityisille yhdysvaltalaisille turva-alan yhtiöille, joiden työntekijöistä enemmistö oli kotoisin kolmannen maailman maista.
Intialaiset, nepalilaiset ja filippiiniläiset vierastyöläiset vastasivat Yhdysvaltojen tukikohdissa ruuanlaitosta, siivoamisesta, rakennustöistä, pikaruuasta ja jopa naissotilaiden kauneudenhoidosta.
Loppuvuodesta 2010 kun yhdysvaltalaisjoukkojen vetäytyminen Irakista oli aloitettu, maassa oli 47 000 yhdysvaltalaista sotilasta ja yli 40 000 vierastyöntekijää, jotka oli värvätty pääasiassa etelän maista.
Irakissa on työskennellyt yli 20 000 ugandalaista yksityisten amerikkalaisten turvayhtiöiden palkkaamaa vartijaa.
Vuosina 2003–2009 Yhdysvaltojen puolustusministeriö maksoi yksityisten turvallisuusyhtiöiden palveluista Irakissa arvioilta sata miljardia dollaria, noin viidesosan kaikista sotamenoista Irakin miehityksen aikana.
Yksityisten turvayhtiöiden palkkaamista vartijoista suuri osa oli kotoisin Ugandasta. Irakissa on työskennellyt kaikkiaan ainakin 20 000 ugandalaista, joiden tehtävänä on ollut vartioida tukikohtia ja tarkastaa tukikohtiin saapuvat ajoneuvot. Osa ugandalaisista osallistui myös sotatoimiin amerikkalaisjoukkojen rinnalla.
Ugandalaiset ovat olleet haluttuja vartijoita Irakissa – ja nyt myös Afganistanissa. Ugandassa englanti on maan virallinen kieli, joten ugandalaisvartijat puhuvat hyvää englantia. Monilla heistä on myös sotakokemusta Kongon sodasta ja sisällissodasta Joseph Konyn johtaman Herran vastarinta-armeijan (LRA) kapinallisia vastaan.
Monet ugandalaiset olivat aluksi hyvin halukkaita lähtemään sotakomennukselle Irakiin. Kun ugandalaisvartijoiden värväykset aloitettiin vuonna 2005, heille luvattiin parhaimmillaan 1 300 dollarin kuukausipalkkaa, mikä oli hurja summa kotimaassa.
Viidessä vuodessa ugandalaisvartijoiden palkka putosi kuitenkin 400 dollariin kuussa. Työpäivät olivat 12-tuntisia, ja työtä oli kuusi päivää viikossa.
Yhdysvalloista palkatut vartijat saattoivat saada samasta työstä 15 000 dollaria kuussa.
Vaikka ugandalaisvartijoiden palkat romahtivat, Yhdysvaltojen puolustusministeriö maksoi turvallisuusyhtiöille kuitenkin samat korvaukset kuin aiemmin.
Ugandalaisvartijoiden työolot ja heidän työnantajiensa välistävedot saivat julkisuutta keväällä, kun yhdysvaltalainen asianajaja nosti ugandalaismiesten puolesta kanteen neljää suurta yhdysvaltalaista turva-alan yhtiötä ja näiden vakuutusyhtiöitä vastaan.
Le Monde diplomatique -lehti kertoi Irakissa sairastuneiden tai vammautuneiden ugandalaisvartijoiden maksamattomista hoitokuluista ja työkyvyttömyyseläkkeistä, joihin he olisivat Yhdysvaltojen puolustusministeriön säännösten mukaan olleet oikeutettuja.
Ugandassa työministeriö keskeytti jo vuonna 2007 muutaman kuukauden ajaksi kansalaistensa värväykset Irakiin ugandalaisten välitystoimistojen väärinkäytösten vuoksi. Eräs paikallinen värvääjä oli tienannut miljoonia dollareita vähentämällä vartijoiden palkoista erillisen univormumaksun.
Samainen ugandalainen vartiointiyhtiö piti itsellään 40 000 dollarin kertakorvauksen, joka oli tarkoitettu Irakissa ammutun vartijan omaisille.
Värväystoiminta Irakiin sai kuitenkin jatkua – osittain ilmeisesti sen vuoksi että kyseisen vartiointiyhtiön omistaja kuului presidentti Yoweri Musevenin perhepiiriin.
Vaikka Yhdysvaltojen Irakin-miehitys päättyi virallisesti viime vuoden lopulla, ugandalaisvartijoista on edelleen kysyntää Yhdysvaltojen massiivisen suurlähetystön turvaamisessa. Yhdysvaltojen Bagdadin-suurlähetystön palkkalistoilla on 16 000 henkeä, joista puolet on vartijoita ja muita yksityisiä turvallisuusasiantuntijoita.
Le Monde diplomatiquen mukaan Yhdysvaltojen ulkoministeriö on palkannut kahdeksan yksityistä turvayhtiötä suojelemaan Irakin-suurlähetystön työntekijöitä. Yhtiöiden pitäisi värvätä ainakin 5 500 sopimussotilaan armeija.
Irakin lisäksi ugandalaiset värväysfirmat ovat lähettäneet vartijoita Yhdysvaltojen sota-operaatioon myös Afganistaniin.
Vuodesta 2007 käynnissä ollut YK:n ja etenkin Yhdysvaltojen rahoittama Afrikan unionin Somalia-operaatio on ollut alusta alkaen ugandalaisupseerien komennuksessa. Tällä hetkellä Somaliassa on lähes 6 000 ugandalaissotilasta taistelemassa maan eteläosia hallussaan pitävää Al-Shabaabin islamistiarmeijaa vastaan.
Ugandalaissotilaiden seikkailut maailman kriisipesäkkeissä ovat herättäneet kotimaassa kovaa arvostelua, etenkin sen jälkeen kun maan pääkaupungissa Kampalassa tehtiin kesällä 2010 kolme tuhoisaa pommi-iskua jalkapallon MM-kisojen loppuottelun tv-lähetystä katsomassa olleita ihmisjoukkoja vastaan. Al-Shabaabin tekemiksi epäillyissä pommi-iskuissa kuoli 76 ihmistä.
Somalian taisteluissa uskotaan kaatuneen satoja ugandalaissotilaita.
Keväällä paljastui myös, että Somalia-operaation sotilailta olivat useamman kuukauden palkat maksamatta. Ugandalaislehdet kertoivat sotilaiden perheiden vuokrarästeistä ja lapsista, jotka lähetettiin koulusta kotiin maksamattomien koulumaksujen vuoksi.
Ugandan hallituksella on kuitenkin syynsä lähettää sotilaitaan ulkomaille. Ugandalaisvartijat ja paikalliset värväysyhtiöt ovat tienanneet Irakin-operaatiosta vuosittain yli 90 miljoonaa dollaria. Summa on lähes puolitoista kertaa enemmän kuin maan suurimmasta vientituotteesta kahvista saatavat valuuttatulot.
Toinen syy liittyy presidentti Musevenin asemaan, arvelee ugandalaislehti Monitorin toimittaja John Njoroge.
”Museveni on ollut Ugandassa vallassa jo 26 vuotta, ja presidentin suosio on laskussa. Upseerit ovat tulossa levottomiksi. Hallituksen kannalta on parempi, että he taistelevat Somaliassa.”
Toisten mielestä Uganda yksinkertaisesti toimii Yhdysvaltojen apujoukkona Somaliassa sotien Yhdysvaltojen sotaa Yhdysvaltojen aseilla ja rahoituksella. Näin myös presidentti Musevenin ulkopuolinen tuki on turvattu.
uutiskirje 
