Työelämäntutkimuksessa pitkän uran tehnyt dosentti Antti Kasvio arvostelee kovin sanoin etenkin SAK:ta ja sen jäsenliittoja yhteiskuntasopimuksen kaatumisesta.
”Tuntuu kuin SAK:ssa ja jäsenliittojen johdossa ei olisi nähty lainkaan, millaisten myllerrysten kynnyksellä suomalainen työelämä tällä hetkellä todellisuudessa on. Kyse ei enää ole siitä mistä joudutaan tinkimään ja mitä saadaan vastineeksi, vaan siitä mitä vielä voidaan yrittää pelastaa. Näissä oloissa vetoaminen perinteisiin korkean tien strategioihin vain heikentää ammattiyhdistysliikkeen asemia aikana, jolloin eri aloilla elantonsa puolesta kamppailevat ihmiset kipeimmin tarvitsevat yhteistä ja tuloksia aikaansaava solidaarisuutta tuekseen”, Kasvio kommentoi Uuden Suomen blogissaan .
Juhlat ovat loppumassa
Kasvio kuvaa työelämän rajua muutosta, jossa talouden kasvuun ja uusiin työpaikkoihin tottuneiden länsimaiden kansalaisten juhlat ovat loppumassa, kun viimeksi kuluneiden parin vuosisadan kausi on päättymässä.
”Itse työelämä muuttuu rajusti robotisaation, Airbnb:n ja Uberin kaltaisten uusien palvelujen sekä maailmanlaajuisen työpaikkakilpailun kiristymisen myötä. Omasta kannattavuudestaan kamppailevat organisaatiot eivät ole enää valmiita maksamaan ihmisille pelkästä käytettävissä olemisesta, vaan vain niiltä tunneilta, jolloin työ tuottaa todellista lisäarvoa asiakkaille ja organisaatioille itselleen”, hän kirjoittaa.
Kasvion mukaan etenkin keskiluokan työ ja toimeentulo muuttuvat epävarmemmiksi, mikä heijastuu hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusmahdollisuuksiin. Päälle tulee lisäksi ympäristökriisi.
Romahdus Suomessa
Suomi puolestaan on pudonnut arvontuottajana teollisuusmaiden kärkisijoilta euroalueen häntäpään vartijoiden joukkoon. Korkean teknologian viennin arvo on romahtanut 20 vuoden takaiselle tasolle, jolloin Nokia vasta käynnisteli voittokulkuaan.
Kasvio kirjoittaa tämän kehityksen romahduttaneen Suomen talouden kasvupotentiaalin, organisaatioiden todellisen palkanmaksukyvyn ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusmahdollisuudet aivan eri luokkaan kuin huippusijoilla ollessa.
”Samanaikaisesti presidentti Putinin hallinto tuhlaa Venäjän mahdollisuuksia tavalla, joka varjostaa tehokkaasti myös Suomen kehitysnäköaloja kauas tulevaisuuteen. Lisäbonuksena tulevat asetelman aiheuttamat turvallisuusriskit. Näistä poikkeuksellisen heikoista lähtöasemista käsin – joihin kuuluu myös väestörakenteen nopea heikentyminen – joudumme kamppailemaan samojen työelämän muutosten kanssa kuin teollisuusmaat yleensäkin.”
Työpaikoilla enemmän realismia
Antti Kasvio arvostelee kirpeästi ay-liikkeen suhtautumista yhteiskuntasopimukseen. Hän arvioi, että ”omista työpaikoistaan käsin ympäristöä havainnoivilla ihmisillä saattaa olla tänä päivänä astetta realistisempi kuva nykyajan työelämästä, sen epävarmuuksista ja edessä olevista muutospaineista kuin Hakaniemen toimistoista käsin samoja ilmiöitä tarkkailevilla ja liikkeensä loistoaikojen perinteitä vaalivilla järjestöjohtajilla ja heidän esikunnillaan”.
”Liitot voivat nyt yrittää tehdä elämän vaikeaksi yhteiskuntasopimuksen korvikkeita etsivälle hallitukselle, mutta se saattaa myös etäännyttää järjestöjä ja rakentavampia ratkaisuja toivovia työpaikkojen ihmisiä toisistaan. Joka tapauksessa halu työpaikkojen pelastamiseen synnyttää todennäköisesti paljon paikallistason ratkaisuja, joissa kilpailukykyä yritetään parantaa ilman liittojen ja keskusjärjestöjen myötävaikutusta.”
Jako jyrkentyy
Kasvio ennustaa ay-liikkeen yhteiskunnallisen ominaispainon heikkenevän edelleen ja vauhdin ehkä kiihtyvänkin.
”Tämä voi olla ilouutinen uusliberaaleille, mutta ei työpaikkojen ihmisille tai muille yhteiskuntamme tulevaisuudesta huolta pitäville. Näin siksi että työelämässä tulee oikeasti tapahtumaan paljon ja todella isoja muutoksia, ne koettelevat ihmisten fyysisen ja henkisen kestokyvyn rajoja ja ne uhkaavat jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin vielä tähänastista jyrkemmin. Juuri siksi kaikilla toimialoilla tarvitaan yhteistyöhön ja solidaarisuuteen sitoutuneita sekä oman aikansa tasalla eläviä organisaatioita kamppailemaan sen puolesta, että tarvittavat muutokset saataisiin ohjattua niin inhimillisesti, sosiaalisesti kuin myös elinympäristöjemme säilymisen kannalta kestäville urille. Järjestäytynyttä toimintaa tarvitaan, koska tällaiset asiat eivät toteudu itsestään.”
lehti 