Naisten avioituminen Intian suurin muuttoliike

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan oli 218 miljoonaa intialaista naista muuttanut toiselle paikkakunnalle avioliiton vuoksi. Muuttaneita miehiä oli 7,4 miljoonaa. Muutto on usein kulttuurisokki ja heikentää naisen asemaa entisestään.

Viime vuosikymmenellä 69 prosenttia avioliiton solmineista naisista vaihtoi Intiassa kotipaikkaa. He muuttivat joko miehensä asuinpaikkakunnalle tai tämän kanssa uudelle alueelle. Työn tai koulutuksen perään lähteneitä naisia oli vain kourallinen.

Tutkija Scott L. Fulford sanoo, että naiset muodostavat yli 1,3 miljardin asukkaan Intiassa suurimman yksittäisen muuttoliikkeen ja sitä on tutkittu hyvin vähän.

Fulford kytkee ilmiön naisten vähäiseen työssäkäyntiin, heikkoon koulutukseen ja alistettuun asemaan. Hän laskee, että kolme neljästä 21 vuotta täyttäneestä intialaisnaisesta on jättänyt synnyinpaikkansa ja miltei aina avioliiton vuoksi.

Sulhanen kotikylän ulkopuolelta

Varsinkin maaseudulla naiset on tapana naittaa oman kylän ulkopuolelle. Tutkimusten mukaan muutto on monelle naiselle kulttuurisokki ja heillä on vaikeuksia sopeutua uusiin oloihin. Osalle se aiheuttaa pysyvän juurettomuuden tunteen.

Kaikki naismuuttajat eivät jää työvoiman ulkopuolelle, sillä moni pariskunta etsii helpotusta köyhyyteen muuttamalla maalta kaupunkiin työnhakuun, asuntoministeriön viime vuonna julkaistu raportti kertoo.

Naisten oikeuksia puolustavan All India Progressive Women’s Associationin sihteeri Kavita Krishnan vertaa avioliiton vuoksi muuttavia naisia siirtotyövoimaan.

– Outoon ympäristöön joutuvat naiset tuntevat olonsa haavoittuvaksi ja sosiaalisesti eristetyksi. Heidät pakotetaan raatamaan miehen ja tämän perheen hyväksi, yhteydet omaan sukuun katkaistaan ja liikkumista rajoitetaan. Väkivalta ja hyväksikäyttö eivät ole harvinaisia, hän listaa.

Naispula pahentaa sortoa

Krishnan mukaan tilannetta pahentaa sukupuolten epäsuhta, jonka seurauksena morsiamia ostetaan seuduille, joilla on pulaa naisista.

– Usein lukutaidottomia naisia tuodaan maan syrjäkolkilta, ja läheisistään erotettuina he joutuvat erittäin kurjaan asemaan.

Poikavauvojen suosiminen ja tyttöjen hyljeksiminen on esimerkiksi Haryanan osavaltiossa johtanut siihen, että tyttöjä syntyy vain 914 tuhatta poikaa kohti. Alueelle tuodaan väkisin tyttöjä, joita saatetaan esimerkiksi Madhya Pradeshissa kaupata alle 500 eurolla, Centre for Social Research -ajatushautomon johtaja Ranjana Kumari tarkentaa.

Lukutaidottomilla ostovaimoilla ei ole mahdollisuuksia jättää miestään, kuten jotkut lähempänä kotiseutuaan asuvat ja perheensä tukemat naiset voivat tehdä.

– Jos nainen hakee avioeroa, mikä on harvinaista, käsittely vie vuosia, Kumari muistuttaa.

”Toisella planeetalla”

Opettajaksi valmistunut Rekha Rajagopalan, 26, muutti eteläisestä Chennaista Intian pääkaupunkiin New Delhiin avioiduttuaan vuonna 2015 sikäläisen miehen kanssa.

Sopeutuminen ei ollut helppoa. Lämpimään ilmastoon tottunut Rajagopalan kärsi kylmästä talvesta, stressaantui ja poti myös fyysisiä oireita. Hän ikävöi pikkusiskoaan ja äitinsä ruokaa.

– Muutto oli minulle kulttuurisokki. Rakastan miestäni, mutta elämä näin kaukana vanhempien kodista on vaikeaa. Ruoka, kieli, sää ja kaikki tuntuu vieraalta. Melkein kuin olisi eri planeetalla.

Englanninkielinen versio