Nepalin talous nojaa rahalähetyksiin

Tuhoisa maanjäristys iski kolme vuotta sitten Nepaliin. Romahtaneita kattoja ja halkeilleita seiniä näkyy yhä Rayalan pikkukylässä kolmen tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Katmandusta.

Priya Tamangin perheen talo tuhoutui kokonaan. Nuori nainen istuu aaltopellistä kyhätyn hökkelin edustalla ja kertoo elämästään. Prajwal-poika leikkii naapurin lasten kanssa, ja ylempänä vuoren rinteessä laiduntavat Tamangin lehmä ja puhveli, joiden maitoa hän myy.

– Lisäksi valmistan viinaa, jota myyn torilla, Tamang sanoo.

Kaikki tulot ovat tarpeen, sillä Tamang ja hänen aviomiehensä aikovat rakentaa tuhoutuneen talonsa uudestaan. Maito ja viina tuottavat kuukaudessa noin sata euroa, josta Tamang saa säästöön vajaat puolet.

Maailmanlaajuinen liike

Tamangin säästöillä ei rakennettaisi taloa, ellei aviomies olisi lähtenyt töihin Saudi-Arabiaan.

– Hän lähettää kotiin noin 500 euroa joka toinen kuukausi, vaimo kertoo.

Tamangin perhe on osa maailmanlaajuista liikettä, jossa ihmiset muuttavat ulkomaille töihin ja lähettävät vanhaan kotimaahansa osan palkastaan. Vuoden 2017 rahalähetysten kokonaismääräksi arvioidaan 483 miljardia euroa, mikä vastaa yli kolminkertaisesti koko maailman kehitysapua.

Koska summat ovat suuria, niitä jakamassa on monia tahoja. Työnvälittäjät laskuttavat ulkomaisten työpaikkojen etsimisestä, ja rahalaitokset vaativat roimia välityspalkkioita. Maailmanpankin mukaan rahan välitysmaksut ovat kansainvälisesti keskimäärin 7,2 prosenttia summasta, kun tavoite olisi 3 prosenttia.

Miljardi elätettävää

Rahalähetyksiä matkaan laittavia siirtolaisia on 150–200 miljoonaa ja heistä riippuvaisia perheenjäseniä kaikkiaan miljardi. Joistakin maista lähtijöitä on ollut niin paljon, että kotimaiden kansantaloudetkin ovat riippuvaisia heistä.

Nepalin bruttokansantuotteesta peräti 30 prosenttia tulee Western Unionin ja vastaavien välittäminä lähetyksinä. Lähellä 30 prosentin kansantuoteosuutta ovat myös Liberia, Kirgisia, Haiti ja Tadzikistan.

Priya Tamangin arkeen rahalähetyksillä ei ole suurtakaan vaikutusta.

– Herään joka aamu ennen viittä. Hoidettuani eläimet palaan talolle tekemään aamiaista ja syömään poikani kanssa ennen kuin hän lähtee kouluun. Sitten menen metsään keräämään puuta ja ruokaa eläimille. Iltapäivällä palaan kotiin laittamaan pojalleni ruokaa. Iltaisin katselen televisiota, rakastan intialaisia saippuaoopperoita. Nukkumaan menen noin yhdeksältä illalla, hän tiivistää.

Englanninkielinen versio