Huonokuntoiset ikääntyvät asukkaat, päihde- ja elämänhallinnan ongelmista kärsivät nuoret ja puutteellisesti diagnosoiduista mielenterveysongelmista kärsivät hyötyisivät tuetummasta asumisesta tai intensiivisemmästä kuntoutuksesta kuin mitä he saavat asunto ensin -periaatetta (AE) noudattavissa asumisyksiköissä.
Nämä väliinputoajaryhmät nousevat esiin EHYT ry:n selvityksestä, jossa haastateltiin AE-asumisyksiköiden työntekijöitä eri puolilla maata. Päihdeasiamiestoiminnan kehittämis- ja edunvalvontakoordinaattori Riikka Perälä selvitti asunnottomuudesta kärsineiden palveluiden käyttöä ja niihin liittyviä väliinputoamistilanteita.
– Yksi ratkaisu asunnottomuuteen liittyviin ongelmiin olisi kehittää systemaattisia palvelupolkuja ja -malleja niille, joilla palveluiden käyttö on kaikkien kaoottisinta ja haastavinta. Valinnanvapauden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei tarkoita, ettei voi auttaa ja tukea, toteaa Perälä.
Valinnanvapauden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei tarkoita, ettei voi auttaa ja tukea.
Asunnottomuutta ylläpitäviä ja siihen johtavia tekijöitä, kuten päihde- ja mielenterveysongelmien hyvään ja riittävään hoitoon onkin kiinnitettävä enemmän huomiota, käy ilmi Asunto ensin? Asunto vain? -selvityksestä.
Tarvitaan riittävästi sosiaali- ja terveyspalveluja
Itsenäiseen asumiseen perustuvia asumisyksiköitä on perustettu 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ne ovat mahdollistaneet oman asunnon niille pitkäaikaisasunnottomille, joille on ollut vaikeinta löytää sopivaa asumismuotoa esimerkiksi päihteiden käytön vuoksi.
Asunnottomuutta on vähennetty, ja monen aikaisemmin pitkäaikaisasunnottoman tilanne on kohentunut. Samalla asumisyksiköihin on muodostunut uudenlaisia väliinputoamistilanteita, joissa varsinkin kaikkein heikompikuntoisten tuki on vaarassa jäädä pelkän asumisen varaan.
– Kyse on ristiriitaisesta palvelurakenteesta, jossa muu palvelujärjestelmä odottaa Asunto ensin -yksiköiltä kokonaisvaltaista hoivaa ja hoitoa, mutta sille ei ole varattu riittävästi resursseja. Yksiköt eivät ole hoitopaikkoja ja osalle asukkaita ne ovat myös liian haastava asuinympäristö, toteaa Perälä.
Palvelujen käyttämättä jättämistä tulkitaan väärin
Yhdenvertaisuuslainsäädäntö antaa mahdollisuudet positiiviseen erityiskohteluun. Selvityksen mukaan päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville pitkäaikaisasunnottomille ei esimerkiksi riitä se, että heillä on mahdollisuus halutessaan hakeutua palveluihin.
Sen sijaan julkisen vallan olisi edistettävä sellaisten palvelujen kehittämistä, joka mahdollistaa aidosti heille palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden.
– Valinnanvapauden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei tarkoita, ettei voi auttaa ja tukea, toteaa Perälä.
– Epäonnistuneita palvelukontakteja, kuten hoidon keskeytyksiä tai myöhästymistä palveluista, selitetään omalla valinnalla. Osalla asiakkaista on kuitenkin suuria elämänhallinnan vaikeuksia, mikä vaikeuttaa asioimista, sanoo Perälä.
uutiskirje 
