Pelkoa ja vihaa Sri Lankassa

Sri Lanka on saanut nauttia joltisestakin lehdistönvapaudesta kolme vuotta, mutta poliittisen vaikuttamisen pääkanavaksi muotoutuneet sosiaaliset mediat uhkaavat nyt tätä vapautta. Valheiden ja vihan levittämistä on vaikea estää muuten kuin sulkemalla kanavat tykkänään.

Vuonna 2015 srilankalaiset valitsivat presidentikseen Maithripala Sirisenan, joka kampanjansa aikana lupaili aiempaa suurempaa lehdistönvapautta. Vapaus kasvoikin siinä määrin, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistauksessa Sri Lanka nousi sijalta 165 sijalle 131. Kaikkiaan listassa on maita 180.

Viimeiset kuusi kuukautta ovat kuitenkin horjuttaneet hyvää kehitystä. Tilanne on lievästi sanoen monimutkainen, sillä Sri Lankassa on juuri nyt vaarallisempaa olla kriittinen poliittista oppositiota kuin hallitusta kohtaan.

Loukkauksia ja uhkauksia

Helmikuussa hallitus hävisi paikallisvaalit ex-presidentti Mahinda Rajapaksan johtamalle oppositiolle. Tämä innosti opposition kannattajia kiihdyttämään hallituksenvastaista kampanjaansa. Lisää sytykettä heidän kiihkolleen tuli New York Timesin artikkelista, jossa väitettiin Rajapaksan ottaneen rahaa vaalikampanjaansa kiinalaisilta valtionyhtiöiltä. Artikkelin kirjoittaneita srilankalaisia toimittajia syytettiin hallituksen asian ajamisesta ja heidän riippumattomuutensa kyseenalaistettiin.

– Toimittajia haukuttiin ja trollattiin, mutta jutun sisältöön sinänsä ei puututtu, sillä millään muulla kuin otsikoilla ei ole väliä, Sri Lankan Lehdistöinstituutin johtaja Shan Wijethunge sanoo.

Toimittajien perheet ja ystävät järkyttyivät hyökkäysten henkilökohtaisuudesta. Muualta maailmasta tuttuun tapaan jutun tekijöille syydettiin loukkauksia ja uhkauksia, mutta minkäänlaisia oikaisuvaatimuksia ei kuulunut.

– He tunsivat itsensä haavoittuvaisiksi, kuin äkisti olisi taannuttu kolme vuotta. Se vain osoittaa, miten nopeasti tilanne täällä voi huonontua, ahdisteltujen journalistien työtoveri sanoo. Hän haluaa pysytellä nimettömänä, jotta säästyisi maalittamiselta.

Some suljettiin

Maaliskuussa Sri Lankan keskusprovinssissa puhkesi muslimivastaisia mellakoita, jotka johtivat viikon mittaiseen Facebookin, Whatsappin, Instagramin ja Viberin sulkemiseen. Hallitus syytti mellakoista sosiaalisen median kautta levitettyä vihapuhetta.

Vuoden 2020 presidentinvaalit huolestuttavat mediaa jo nyt. Poliitikot ovat omaksuneet sosiaalisen median kampanjointinsa olennaiseksi osaksi, ja kuten muuallakin hyödyntävät sitä ennen muuta pelkojen ja vihan lietsomiseen valheilla ja disinformaatiolla. Kohderyhmänä ovat 18-34-vuotiaat, joille some on poliittisen vuorovaikutuksen ensisijainen areena.

Uusi teknologia ei ole johtanut uudenlaiseen politiikkaan.

– Sosiaalisen median kasvu ja internetin leviäminen eivät ole vieneet Sri Lankaa vahvempaan demokratiaan ja liberaaliin hallintoon. Somen muuttamisen aseeksi voi siis nähdä vanhan poliittisen pelin uusimpana strategiana, Centre for Policy Alternatives -ajatuspajan vanhempi tutkija Sanjana Hattotuwa toteaa.

Sosiaalinen media on myös se paikka, jossa srilankalaiset vapaimmin ilmaisevat näkemyksiään ja jakavat uutisia. Wijethungen mukaan sensuuri kohdistui someen juuri sen tähden. Vihapuhe, trollaus ja valeuutiset olivat kukoistaneet somessa jo kauan ennen maaliskuun mellakoita.

Koska valheellista sisältöä on vaikea torjua muuten kuin sulkemalla somealustat, niistä tulee sananvapauden koekenttä.

– Siellä näemme, ovatko viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana saavutetut vapaudet kestäviä vai pelkkä illuusio, Wijethunge sanoo.

Varsinainen sananvapauden testi on sitten se, jos kritiikki hallitusta kohtaan kasvaa.