Populismiin liittyy aina eliitin vastainen puhe. Kyllä, Andrés Manuel López Obrador käyttää eliitin vastaista retoriikkaa puhuessaan esimerkiksi eliitin mafiasta eli Meksikon politiikkaa kulisseissa junailevasta 30 oligarkin ryhmästä.
Toiseksi, populistiset puolueet puhuvat yleensä yhdelle kansan osalle kuten työläisille tai maanviljelijöille ja nostavat sen puheessaan todelliseksi kansaksi.
López Obrador ei ole toiminut näin. Hän puhuttelee köyhiä, mutta myös Meksikon keskiluokkaa. Ennen vaaleja analyytikot arvioivat köyhien äänestävän López Obradoria.
Toisin kävi. Häntä äänestivät erityisesti koulutetut ja hyvätuloiset. Ruokalahjakorteilla äänien ostamisesta tunnettua PRI-puoluetta sen sijaan äänestivät erityisesti köyhät.
López Obradoria on verrattu jopa Donald Trumpiin. Vertaus on ontuva. Toisin kuin Trump, López Obrador ei tule valtakunnan johtoon ilman poliittisia meriittejä.
Hän toimi vuosina 2000–2005 Méxicon, eli väkiluvultaan 1,5 kertaa Suomen kokoisen alueen pormestarina. Tässä pestissä hän sai historian parhaat arviot. Yli 85 prosenttia kaupungin asukkaista oli häneen tyytyväisiä.
López Obrador puhuttelee köyhiä, mutta myös Meksikon keskiluokkaa.
Keskustelin ennen vaaleja kymmenien meksikolaisten kanssa López Obradorista toreilla, takseissa ja lounasravintoloissa.
Kannattajat pystyivät lähes aina nimeämään konkreettisia syitä kannatukselle: hänen pormestarikaudellaan pääkaupungin väkivaltaluvut laskivat, uusi yliopisto perustettiin, julkista liikennettä kehitettiin, yksinhuoltajaäidit alkoivat saada pientä avustusta ja köyhät opiskelijat stipendejä, jotka helpottavat köyhyydestä pois ponnistamista.
Jos tulevan presidentin tavoitteisiin perehtyy, huomaa, että niistä monet ovat niukempia versioita niistä oikeuksista, joista pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa jo nautitaan.
Vähimmäistason sosiaaliturvan, koulutuksen ja terveydenhoidon takaamista väestölle ei kai pidettäisi populismina Suomessakaan.
uutiskirje 