– Vaikka muuttoliikkeisiin sisältyy omat haasteensa, ne edustavat taloudellisen, sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen ydintä, muistuttaa taloustieteilijä Andrea Cattaneo, joka laati YK:n ruokajärjestön FAOn tuoreen siirtolaisuutta koskevan raportin.
Raportissa korostetaan, että ihmiset muuttavat rutkasti enemmän kotimaidensa sisällä kuin rajojen yli, vaikka uutisten perusteella voisi luulla muuta. Yli miljardi kehitysmaiden asukasta on vaihtanut paikkakuntaa, useimmiten maalta kaupunkiin.
Pakomatkatkin suuntautuvat enimmäkseen kehitysmaasta toiseen. Noin 85 prosenttia maailman pakolaisista on kehitysmaissa ja vähintään kolmannes on majoitettu maaseudulle.
Ugandassa pakolaisilla on lupa etsiä työtä, käydä koulua ja saada terveydenhoitoa.
Cattaneon mukaan kansallisen ja kansainvälisen siirtolaisuuden välillä on yhteys: synnyinseudultaan pois muuttaneet lähtevät ulkomaille viisi kertaa niin todennäköisesti kuin kotikulmille jääneet.
Lähdetään, kun on pakko
Ihmiset ovat liikkuneet aina, mutta nykyisin moni lähtee pakosta, ei omasta halustaan. Taustalla voi olla pitkittynyt kriisi mutta myös työn ja toimeentulon puute.
Esimerkiksi Kiinassa maaseudun ja kaupunkien välinen jyrkkä elintasokuilu on aiheuttanut valtavan maaltapaon. Vuosina 1990–2015 kaupunkilaisten osuus väestöstä kasvoi 26 prosentista 56:een.
Maaltapakoa aiheuttavat myös ympäristöongelmat ja maatalouden heikko tuottavuus. Tuoreen tutkimuksen mukaan lämpötilan nousu asteella kasvattaa maatalousvaltaisissa yhteiskunnissa maan sisäistä muuttoliikettä viisi prosenttia.
Infrastruktuurin sekä koulutuksen ja terveydenhuollon puuttuminen kiihdyttää maaltapakoa muun muassa Thaimaassa ja Ghanassa. FAO kehottaakin valtioita investoimaan maaseudulle, jotta muuttovirrat pysyisivät tolkullisina.
Moni jää kotiin, jos olot kohenevat
Cattaneon mukaan muuttoliikkeiden suitsimisen avain ovat oikeanlaiset sijoitukset maaseudulle. Esimerkiksi viljavarastojen, kylmäsäilytyksen ja tukkumarkkinoiden kehittäminen loisi työpaikkoja ja houkuttelisi siten ihmisiä jäämään sijoilleen.
Paikallisten tarpeiden tulisi sanella sijoitusten luonne: yhtäällä kannattaa kehittää uusia elinkeinoja, toisaalla saattaa riittää viljelykasvien vaihtaminen ilmastonmuutosta kestäviin lajikkeisiin.
Sijoituksilla ei tyrehdytetä siirtolaisuutta kokonaan, mutta sen ei enää tarvitsisi olla pakon sanelemaa, Cattaneo pohtii.
– Muutto on vapaa valinta, mutta jos olosuhteet kotiseudulla kohenevat, moni voi jättää lähtemättä. Jotkut kuitenkin lähtevät, ja se on itse valittua, toimivaa siirtolaisuutta, hän täsmentää.
Siirtolaisuudella on usein tärkeä osuus eriarvoisuuden vähentämisessä, ja se mainitaan keinona myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa numero kymmenen, joka pyrkii lisäämään tasa-arvoa valtioiden sisällä ja välillä.
Ugandassa avoimet ovet
Cattaneo muistuttaa, että ihmiset ovat voimavara.
– Jos siirtolaisille löytyy tuottavaa käyttöä, se vaurastuttaa kohdemaata.
Uganda on näyttänyt esimerkkiä avaamalla ovensa Etelä-Sudanin ja Kongon demokraattisen tasavallan selkkauksia pakeneville.
Ugandassa on jo 1,4 miljoonaa pakolaista, ja heillä on lupa etsiä työtä, käydä koulua ja saada terveydenhoitoa. Valtio antaa pakolaisperheille palan maata omaan käyttöön.
uutiskirje 
