Vapaaehtoistyö ja joukkorahoitus tuottaa tulosta: Falafel-tehdas työllistää turvapaikanhakijoita Kaarinassa

Tuloksista kertoo parhaalla tavalla Fahed Al-Badrin ilo siitä, että hän on kolmen vuoden odotuksen jälkeen saanut juuri Suomeen vaimonsa Fatuma Jahilin ja 8-vuotiaan Mohammed-poikansa.

– He ovat hyvin onnellisia, koska Suomessa on niin erilainen tilanne kuin Irakissa. Nyt he voivat rauhoittua. Täällä on rauha, Al-Badri sanoo ja jatkaa että hän ei halua enää koskaan palata Irakiin.

Perheenyhdistäminen oli mahdollista vasta kun isällä oli osoittaa vaaditut palkkatulot. Ne hänelle takasi falafelien valmistus. Eipä siis ihme, että Al-Badri ylistää työtään osuuskunta Kehrässä: ”Falafel on elämäni!”

Perhe asuu nyt aluksi falafel-tehtaan tiloissa. Mutta heille etsitään parhaillaan asuntoa Turusta. Suunnitelmissa on Lotta Laaksosen mukaan järjestää myös Fatumalle töitä kasvispyöryköiden parissa.

– Ja sitten täytyy käynnistää kielenopiskelut. Tänne tulo on Fatumalle iso kulttuurinen muutos. Hän tulee Basrasta, jossa he ovat asuneet pitkään sukulaisten nurkissa.

Yhteistyö alkoi

Lotta Laaksonen muistelee erästä päivää loppuvuodesta 2015. Hän oli ollut mukana vaatekeräyksessä, joka käynnistettiin heti pakolaisryntäyksen alettua, ja edessä oli kerätyn tavaran vienti pakettiautolla Raaseporin vastaanottokeskukseen.

– Mutta olinkin kirjoittanut kalenteriini väärän kellonajan. Tulin pari tuntia liian myöhään, jolloin kaikki pakettiautoa täyttämään lupautuneet vapaaehtoiset olivat jo lähteneet. Mietin, mitä teen. Lopulta lähdin kyselemään Turun vastaanottokeskuksesta, löytyisikö sieltä joku avuksi, koska en olisi yksin selvinnyt siitä valtavasta määrästä säkkejä. Silloin törmäsin Irakista tulleeseen Durgham Al-Janabiin. Hän ja toinen turvapaikanhakija lupautuivat auttamaan, ja siitä alkoi yhteistyö.

Koska keräysvaatteita tuli valtava määrä ja varsinkin naisten ja lasten vaatteita jäi yli, Laaksonen organisoi avustusreissun myös pakolaisleirille Kreikkaan. Avustusreissuun tarvittiin rahaa pakettiautoa varten. Rahaa saatiin turvapaikanhakijoiden kanssa järjestetystä tukikahvilatoiminnasta ja myös joukkorahoituksella. Avustusmatka Kreikkaan toteutui keväällä vuonna 2016.

Idea laajamittaisempaan falafelien valmistukseen syntyi juuri tukikahvilassa. Laaksonen kertoo, että he tekivät kerran kokeilumielessä kahvilaan falafelejä ja saivat niistä hyvää palautetta.

– Siitä se lähti.

Falafelejä kauppaketjuille

Aluksi turvapaikanhakijat tekivät falafelejä Reko-lähiruokarenkaisiin. Kyse on ennakkoon tilatuista tuotteista, jotka toimitetaan lähiruokatoreille. Eko-osuuskunta Kehrä, jonka puheenjohtaja Laaksonen on, alkoi pyörittää toimintaa.

Työnjako meni niin, että Laaksonen teki paperihommat, turvapaikanhakijat Al-Badri, Al-Janabi ja Kanaan Al-Ethawi tekivät falafelit. Sillä systeemillä Kaarinan Littoisissa toimiva falafel-tehdas pyörii yhäkin.

Jo pitkään kasvispyöryköitä on valmistettu myytäväksi noin 15:een K-kauppaan Turun alueella. Ja nyt, tarkkaan ottaen 13. joulukuuta lähtien S- ja K-kaupat kautta maan ovat voineet tilata falafelejä myymälöihinsä.

Lotta Laaksonen veikkaa, että ihan vielä joulumyyntiin heidän falafelinsä eivät ehdit.

– Ehkä uutta tuotetta ei oteta myyntiin juuri joulun alla, mutta joulun jälkeen moni kuluttaja varmaan siirtyy kinkusta kasvisproteiineihin. Toivonkin, että tammikuu olisi meidän falafeleille hyvää aikaa.

Laaksonen uskoo, että kysyntää riittää, sillä turvapaikanhakijoiden auttamiseksi perustettu falafel-tehdas on rahoittanut toimintaansa joukkorahoituskampanjoilla ja sitä kautta osuuskunnan projektia seuraavia ihmisiä on paljon.

– He varmasti haluavat tuotettamme lähikauppoihinsa ja oletan, että he käyvät toiveensa kertomassa kaup-piaille. Puskaradio toimii tässä varmasti hyvin.

Valmiutta kasvuun löytyy

Tällä hetkellä kolmen miehen voimin valmistuu kuukaudessa noin 20 000 kasvispyörykkää, jotka pakataan kahdeksan pyörykän myyntilaatikoihin. Laaksonen laskeskelee, että nykyisessä tuotantotilassa ja vain pienillä lisäinvestoinneilla he pystyvät valmistamaan noin 10 000 laatikollista kuukaudessa.

Falafel-tehdas on siis olemassa, jotta on saatu rahoitettua kolmen maahanmuuttajan elämää Suomessa. Eikä auttajia ole ollut kovin monta. Laaksosen mukaan on ollut vaiheita, jolloin hän itse on tehnyt kutakuinkin kaiken.

Ilman joukkorahoitusta auttamisoperaatio tuskin olisi onnistunut. Sitä on käytetty tähän mennessä kolmesti. Ensimmäisessä joukkorahoituskampanjassa osuuskunta haki rahaa tuotantotilan vuokraamiseen ja koneiden hankintaan. Toisen joukkorahoituksen turvin osuuskunta hankki torimyyntikojun. Kasvispyöryköiden myynti Turun torilla ei kuitenkaan sujunut suunnitellusti ja siitä jouduttiin luopumaan.

Kolmas joukkorahoitus tuli toiminnan vakinaistamiseen. Taloudelliset haasteet ovat olleet kovat koko ajan ja ne ovat Laaksosen mukaan yhäkin hankaloittamassa toiminnan vakinaistamista.

Tekemistä ja elanto

Laaksosen organisoimalla toiminnalla oli kaksi tavoitetta, hankkia tekemistä ja elantoa turvapaikanhakijoille. Alkuun heillä oli vastaanottoraha. Nyt he ovat osuuskunnan työntekijöitä, ja saavat siitä elantonsa.

Pitemmän tähtäimen – valitettavasti, sillä käsittelyajat ovat pitkät – tavoitteena on tietysti ollut saada miehille oleskeluluvat ja tulevaisuus Suomessa.

Al-Janabi sai turvapaikan vuosi sitten, kaksi vuotta odotettuaan. Al-Badrilla on nyt oleskelulupa neljäksi vuodeksi. Se on myönnetty hänelle toissijaisen suojelun perusteella. Al-Ethawilla ei vieläkään ole mitään virallista statusta. Hänelle haetaan työperusteista oleskelulupaa.

– Durgham Al-Janabia vainottiin kotimaassaan. Hän on selvinnyt hengissä häneen suunnatun autopommin räjähdyksestä. Hänellä on todella rankkoja kokemuksia takanaan, Laaksonen sanoo.

Uusi vaihde päälle

Syy siihen, että Shams-falafelit ovat nyt matkalla kohti kauppaketjujen hyllyjä, on oikeastaan siinä, että Fahed Al-Badri ei määräaikaisen oleskelulupansa vuoksi saanut aluksi lupaa perheenyhdistämiseen.

– Päätös oli ikävä yllätys. Piti vaihtaa uusi vaihde päälle, jotta saimme TE-keskuksen ja Migrin asettamat tulovaatimukset täyttymään.

Al-Badrille piti siis löytää lisää töitä. Lopulta, lokakuussa Migristä näytettiin perheenyhdistämiselle vihreää valoa.

– Tämä on ollut piinallista odottamista. Pari vuotta odotettiin oleskelulupaa, sitten odotettiin perheen kohtaloa. Odottaminen on raskasta, koska se on täyttä tietämättömyyttä. Olisi eri, jos tietäisi, mitä odottaa, Laaksonen sanoo.

– Kun Migrin kirje tuli, minun piti lukea se viisi kertaa, ennen kuin uskoin, kun se on minulla ollut suurin tavoite tämän viimeisen vuoden ajan, hän jatkaa.

Iloinen päätös tiesi osuuskunnalle taas uusia haasteita. Tarvittiin rahat lentolippuihin. Ne Fahed maksoi omasta palkastaan, mutta jotta se oli mahdollista, osuuskunnan piti järjestää lisää kahvilatoimintaa ja muuta tuottoa.

Uurastus tuotti tulosta. Lentoliput järjestyivät ja perhe pääsi Suomeen. Mutta kyse on välietapista. Haasteita riittää, sillä Migri tarkistaa vuosittain perheen tulotason, ja Al-Badrin oleskelulupakin on katkolla kun neljä vuotta täyttyy.

Luomua alusta loppuun

Osuuskunta Kehrässä on mietitty tarkkaan turvapaikanhakijoiden työllistämistoiminnan ekologiset ja eettiset puolet.

Shams-falafelien tuotantoon osuuskunta on saanut luomusertifikaatin. Lisäksi sillä on yhteiskunnalliset yrityksen ja suomalaisen yrityksen sertifikaatit.

– Yhteiskunnallisen yrityksen kriteerit täyttyvät tässä paukkuen, Laaksonen sanoo. Luomusertifikaatin saaminen vei jonkin aikaa siksi, että osuuskunnan piti ensin kerätä rahaa, voidakseen ostaa ranskalaista luomuauringonkukkaöljyä. Useamman tuhat euroa maksaneella hankinnalla pyöryköitä paistetaan puolisen vuotta. Öljyn hankintaan osuuskunta sai rahaa joukkorahoituksella.

Myös kaikilla muilla tuotteessa käytetyillä raaka-aineilla on luomusertifikaatti.

– Esimerkiksi härkäpapu tulee meille Iivonsaaren ekokylästä ja herne Pöytyän Myssyfarmilta. Kikherne tulee Hollannin tukun kautta, Laaksonen selvittää.

Heti töihin

Turvapaikkapolitiikassa olisi Lotta Laaksosen mukaan paljon korjattavaa.

– Ensinnäkin tulijat pitäisi saada heti töihin. Työperäistä oleskelulupien saamista pitäisi ehdottomasti helpottaa. Jos meillä on huutava pula monen alan työntekijöistä ja toisaalta on ihmisiä pyrkimässä tänne turvaan tekemään töitä, niin miksemme yhdistä näitä kahta tarvetta?

Myös perheenyhdistämisen pitäisi Laaksosen mukaan olla nykyistä helpompaa.

– Jo kansantaloudellisesti tämä olisi tärkeää, sillä nämä yksinäiset miehethän lähettävät kaikki kasaan haalimansa eurot perheillensä Irakiin. Miehet eivät shoppaile ja kierrätä rahojaan meidän systeemissä niin kauan kuin perhe on muualla.

Päätösten pitkät käsittelyajat Migrissä huolestuttavat Laaksosta monesta syystä. Ongelmia syntyy, jos esimerkiksi passi vanhenee. Suomessa ei ole Irakin suurlähetystöä. Passi pitäisi uusia Tukholmassa.

– Mutta miten menet sinne ilman passia? Perheen yhdistämiseenkin pitää lähteä käymään Turkissa Irakin lähetystössä, jossa on Suomen edustus. Tälle pitäisi tehdä jotain, koska irakilaisia on paljon Suomessa.