Maailman huomio on nyt Ukrainassa, jossa Venäjän hyökkäys on kestänyt pian viisi viikkoa. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tänään julkaisema vuosiraportti muistuttaa, että ihmisoikeusloukkaukset ovat olleet arkipäivää myös muualla Euroopassa.
Järjestön mukaan ihmisoikeuspuolustajien, riippumattoman median ja kansalaisyhteiskunnan hiljentäminen on luonut otollisen maaperän sotatoimille.
Koronapandemian jälkeen hallitukset eri puolilla maailmaa lupasivat oikeudenmukaista jälleenrakennusta. Amnestyn mukaan ne osoittautuivat korulauseiksi. Jälleenrakentamisen sijaan Euroopassa keskityttiin laajamittaisesti ihmisoikeuksien kaventamiseen ja kansalaisyhteiskunnan tukahduttamiseen.
Euroopan kaksoisstandardit ukrainalaisten ja muista maista tulevien, turvaa hakevien ihmisten kohtelussa tuovat esiin rakenteellisen rasismin.
– Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama ihmisoikeuskatastrofi on jatkumoa liikehdinnälle, joka on muovannut Eurooppaa järkyttävään suuntaan viimeisen vuoden aikana. Eurooppalaiset valtiot ovat olleet täydellisen kyvyttömiä puuttumaan kasvavaan eriarvoisuuteen ja autoritaaristen johtajien harjoittamaan sortoon, mikä on johtanut ihmisoikeuksien merkittävään heikentymiseen, sanoo Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro järjestön tiedotteessa.
Venäjällä, Valko-Venäjällä ja monissa muissa maissa rajoitettiin tuntuvasti ilmaisun- ja lehdistönvapautta. Poliitikot häiritsivät toimittajia sadoilla tekaistuilla kunnianloukkaussyytteillä Bosnia-Hertsegovinassa ja Kroatiassa. Bulgariassa, Tšekissä ja Sloveniassa kavennettiin yleisradioyhtiöiden itsenäisyyttä ja Turkki pitää yhä paikkaansa yhtenä eniten toimittajia vangitsevista maista.
Läntisen arvoyhteisön takapihalla
Amnestyn luettelo ihmisoikeusrikkomuksista – myös EU- ja Nato-maissa eli ”läntisessä arvoyhteisössä” – muistuttaa siitä, miten paljon asioita jää pinnan alle mediahuomion keskittyessä vain isoimpiin asioihin.
Pakolaisten oikeuksien puolustajien työtä kriminalisoitiin Kyproksella, Ranskassa, Kreikassa, Italiassa ja Maltalla. Naisten sekä sateenkaari-ihmisten oikeuksia puolustaneet ihmiset kokivat häirintää, perättömiä syytteitä ja lokakampanjoita muun muassa Azerbaidzhanissa, Georgiassa, Unkarissa, Puolassa ja Turkissa. Kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitettiin mielivaltaisesti Unkarissa, Puolassa, Turkissa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä.
Amnestyn mukaan myös koronalla perustellut kokoontumisvapauden rajoitukset olivat monissa maissa kohtuuttomia.
Euroopan kaksoisstandardi pakolaispolitiikassa
Helmikuussa 2022 eurooppalaiset valtiot avasivat rajansa Ukrainasta sotaa pakeneville ihmisille. Amnestyn mukaan vastaanotto on täysin päinvastainen verrattuna maahanmuuttopolitiikkaan, jota Euroopassa harjoitettiin vuoden 2021 aikana.
Viime vuonna eurooppalaiset valtiot vahvistivat rajojaan, tekivät väkivaltaisia pushbackeja eli palauttivat ihmisiä ilman suojelun tarpeen selvittämistä sekä hyväksyivät rajoilla tapahtuvan kidutuksen ja kuolemat. EU:n komissio nakersi pakolaisten suojelua koskevia kansainvälisiä normeja lainsäädäntöesityksillä, jotka olivat paikoin kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Kreikka määritteli Turkin turvalliseksi maaksi monille kansainvälistä suojelua hakeville. Tanska peruutti maassa olevien syyrialaisten oleskelulupia. Useat maat – myös Suomi – palauttivat afganistanilaisia turvapaikanhakijoita Afganistaniin juuri ennen Talibanin valtaannousua.
Valko-Venäjä siirsi Lähi-idästä pakenevia väkivalloin Puolan, Liettuan ja Latvian rajoille ja niiden yli. Nämä maat julistivat hätätilan, jonka varjolla kumottiin oikeus hakea turvapaikkaa rajalla ja laillistettiin väkivaltaiset pushbackit. Pushbackeihin syyllistyivät myös muut maat, kuten Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Kreikka, Unkari, Italia, Espanja, Turkki ja Pohjois-Makedonia.
– Euroopan kaksoisstandardit ukrainalaisten ja muista maista tulevien, turvaa hakevien ihmisten kohtelussa tuovat esiin rakenteellisen rasismin. Ukrainan kriisi osoittaa, että Euroopalla on kapasiteettia tarjota suojelua ihmisille, jos poliittista tahtoa löytyy, sanoo Niina Laajapuro.
Kansainvälinen yhteisö epäonnistui konfliktien pysäyttämisessä
Vuonna 2021 veriset konfliktit jatkuivat tai alkoivat Afganistanissa, Burkina Fasossa, Etiopiassa, Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Libyassa, Myanmarissa ja Jemenissä.
Lukuisat maat syyllistyivät kansainvälisen oikeuden loukkauksiin ja miljoonia ihmisiä joutui pakenemaan kodeistaan. Tuhansia kuoli, satoja joutui seksuaaliväkivallan kohteeksi ja jo valmiiksi heikot terveys- ja talousjärjestelmät romahtivat konfliktien vuoksi.
Amnesty syyttää kansainvälisen yhteisön kyvyttömyyden konfliktien pysäyttämisessä aiheuttaneen suurta epävarmuutta. Sen mukaan erityisesti YK:n turvallisuusneuvosto oli täysin halvaantunut, eikä puuttunut millään tavalla Myanmarin julmuuksiin, Afganistanissa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin tai Syyriassa tapahtuviin sotarikoksiin.
Rankaisemattomuus tasoitti tietä Venäjän sotatoimille Ukrainassa.
Suomelle moitteet translaista ja perusturvasta
Myös Suomi saa osansa Amnestyn kritiikistä. Suomen hallitus on linjannut kaiken ulko- ja turvallisuuspolitiikan olevan ihmisoikeusperustaista. Ihmisoikeuksien edistäminen maailmalla edellyttää johdonmukaisuutta. Siksi Suomen on edistettävä määrätietoisesti kaikkien ihmisoikeudet turvaavaa politiikkaa myös EU-tasolla ja puututtava esimerkiksi räikeästi ihmisoikeuksia loukkaavaan turvapaikkapolitiikkaan.
Lisäksi Suomen on otettava omaa ihmisoikeustilannettaan koskevat kansainväliset suositukset tosissaan.
– Nyt ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet joutuvat toistamaan Suomelle esimerkiksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, perusturvan tasoa, turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa sekä aseistakieltäytyjien ja saamelaisten oikeuksia koskevia suosituksiaan vuodesta toiseen, toteaa Laajapuro.
– Myös hallitusohjelmaan kirjattu translain uudistaminen viivästyy jatkuvasti ja juuri nyt vaarana on, että se jättää lapset ja nuoret lain ulkopuolelle. Kun laki uudistetaan, se täytyy tehdä niin, että ihmisoikeusvelvoitteet täyttyvät.
uutiskirje 
