Eräs varsin kulunut fraasi lienee tuttu kaikille työmarkkinoiden parissa puuhasteleville ja niitä seuraaville. Se kuuluu näin: ”Neuvottelutulos on hyvä, kun kaikkia vähän harmittaa”.
Kyky tehdä kompromisseja ja halu pyrkiä niihin ovatkin oleellinen ja tärkeä osa suomalaista työmarkkinapolitiikkaa. Sillä tavalla suomalaista työelämää on kehitetty koko II maailmansodan jälkeisen ajan. Voi jopa sanoa, että kohtuullisen hyvällä, ellei paremmallakin menestyksellä.
Harvassa ovat ne tilanteet, joissa molemmat osapuolet saavat haluamansa, kun sovitaan työehdoista, palkoista, työajasta ja työelämän pelisäännöistä. Jos yksi osapuoli saavuttaa jotain, on se toiselta osapuolelta pois. Siksi työelämästä neuvoteltaessa päädytäänkin ennen pitkää sopuratkaisuihin, joissa kumpikin osapuoli joutuu antamaan jonkin verran periksi. Ikään kuin työntekijöiden ja omistajien välillä olisi sovittamattomia ristiriitoja, joita paikataan ja joiden vaikutuksia lievennetään kompromisseilla.
Sen enempää työntekijät kuin työnantajatkaan eivät ole Suomessa halunneet lähteä nujertamaan vastapuoltaan, koska rökäletappiosta polkaistaan nopeasti ylös, valmiina oikomaan koettuja vääryyksiä. Seuraavissa neuvotteluissa asetelmat voivat olla päinvastoin, ja tämän päivän voitetut ovat huomispäivän voittajia.
Suomeksi sanottuna: jos työmarkkinoilla ottaa riskiä ja yrittää voittaa tänään satasen, voi sen saman satasen hävitä huomenna korkoineen. Siksi on parempi tyytyä kymppiin, jonka saa pitää itsellään.
Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen sanoi taannoin KU:n haastattelussa, että selkävoittojen ottaminen, vaikka siihen olisi mahdollisuus, ei ole koskaan politiikassa ja työmarkkinoilla järkevää.
Voitonriemussaan hallitusohjelmaa kesällä 2023 laatineet porvaripuolueet havaitsivat, että selkävoittoon olisi nyt työmarkkinoilla mahdollisuus. Hallitusohjelmassa on lähdetty hakemaan selkävoittoa välittämättä siitä, onko se järkevää vai ei. Voimakkaat tunteet hautaavat järjen alleen. Samalla työmarkkinoiden vanhaa viisautta ollaan nakkaamassa roskapönttöön.
”Työnantajat ja elinkeinoelämä ovat saaneet nykyiseen hallitusohjelmaan kaiken haluamansa ilman muttia, ehkiä ja jossia.”
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelma sisältää radikaaleja, yksipuolisia heikennyksiä työntekijöiden asemaan työpaikoilla sekä ammattiliittojen vaikutusmahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Työnantajat ja elinkeinoelämä ovat saaneet nykyiseen hallitusohjelmaan kaiken haluamansa ilman muttia, ehkiä ja jossia.
Hallitusohjelman tavoitteena on kaikesta päätellen lyödä ammattiitot kerralla kanveesiin sekä suorittaa yhteiskunnallinen vallansiirto työntekijöiltä työnantajille ja poliitikoille. Tällaisen pelin lopuksi kumpaakin ei harmita. Tässä yhtä harmittaa, kun taas toinen pääsee tanssahtelemaan ja lällättelemään.
Kompromissit ovat tuoneet suomalaisille työmarkkinoille vakautta, jota nykyisen hallitusohjelman työntekijävastainen politiikka on horjuttamassa. Nähtäväksi jää, saako hallitus runnottua kaikki työelämää koskevat esityksensä läpi. Jos niin käy, ovat Suomelle edessä epävakaat ajat.
Ammattiyhdistysliike ja poliittiset työväenpuolueet aikovat nimittäin varmasti käyttää heti seuraavan eteen tulevan mahdollisuuden tilanteen korjaamiseen ja vaakakuppien säätämiseen takaisin tasapainoon. Silloin todennäköisesti joutuu porvarikin pettymään enemmän kuin olisi halunnut.
uutiskirje 
