Ylemmissä toimihenkilöammateissa valtaosa istuu yli puolet työajastaan, eikä heidän työhönsä sisälly fyysisesti raskaita työtehtäviä. Työntekijäammateissa puolestaan lähes kaksi kolmesta seisoo tai kävelee yli puolet työajastaan.
Työn luonne erottelee työssäkäyvää väestöä Suomessa. Esimerkiksi päällekkäiset työtehtävät ja tietotulva ovat yli kaksi kertaa yleisempiä ylemmillä toimihenkilöillä kuin työntekijöillä. Fyysiset kuormitustekijät, kuten nostaminen ja kantaminen, koskettavat joka kolmatta työntekijää, mutta vain noin prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä.
Tämä käy ilmi Työterveyslaitoksen tuoreesta Työn Suomi -raportista, joka perustuu vuosina 2022-2023 kerätystä aineistosta tehtyyn Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimukseen.
43 prosentille työssäkäyvistä etätyö ei ole lainkaan mahdollista.
Naiset kunnalla töissä
Raportin mukaan työssäkäyvän väestön sosioekonominen tausta, työolosuhteet ja hyvinvointi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ylemmistä toimihenkilöstä yhdeksän kymmenestä uskoo pystyvänsä työskentelemään terveytensä puolesta vanhuuseläkeikään asti. Työntekijäryhmään kuuluvista näin arvioi kaksi kolmesta.
Myös sukupuolittuneet työt ja työolosuhteet ovat keskeinen osa suomalaista työelämää 2020-luvulla. Naiset työskentelevät edelleen paljon alemmissa toimihenkilöammateissa, ovat selvässä enemmistössä kuntasektorin töissä ja toimivat vähemmän esihenkilöinä kuin miehet. Miehet sen sijaan keskittyvät voimakkaasti yksityiselle sektorille ja työntekijäammatteihin.
Tämä jakautuneisuus heijastuu siihen, millaisissa olosuhteissa ja työpaikoilla suomalaiset miehet ja naiset työskentelevät.
Ennakoimattomuus kuormittaa
Työn Suomi -raportti kuvaa työelämää, jossa valtaosa työntekijöistä on syntynyt 1950-luvun puolenvälin ja 2000-luvun taitteen välissä.
– Yllättävien muutosten teema nousikin esiin tuloksissa. Ennakoimattomat muutokset oli suurin työhön liittyvä uhka. Sitä koki peräti 40 prosenttia työssäkäyvistä, eniten yrittäjät ja kuntasektorilla työskentelevät naiset, sanoo tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitoksesta.
Työssäkäyvistä 40 prosenttia tekee säännöllistä päivätyötä, ja noin 30 prosentilla on joustava työaika. Vuorotyötä tai säännöllistä ilta- tai yötyötä tekee 17 prosenttia.
Joka viides tekee yli puolet työajastaan etätyötä, kun taas 43 prosentille työssäkäyvistä etätyö ei ole lainkaan mahdollista. Viikkotyötunnit pysyvät pääosin maltillisella tasolla riippumatta siitä, kuinka paljon etätyötä tehdään.
Työssäkäyvän väestön keskimääräinen viikkotyöaika on 38,6 tuntia viikossa. Kuitenkin hieman yli viidennes työssäkäyvistä raportoi tekevänsä yli 40 tunnin työviikkoa. Korkeaa viikkotyömäärää tekivät etenkin yksityisellä työskentelevät, esihenkilöasemassa olevat, ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät.
Asiantuntijoiden mukaan lähes 50 tuntia viikossa urakoivaan viidennekseen kannattaa kiinnittää huomiota. Työpaikoilla tulisi huolehtia työmäärän paremmasta mitoituksesta terveyshaittojen ehkäisemiseksi.
Yrittäjät lähes aina tavoitettavissa
Yli puolet työssäkäyvistä arvioi olevansa yleensä tavoitettavissa työhön liittyen myös työajan ulkopuolella. Tavoitettavissa oleminen oli tavallisempaa miesten kuin naisten keskuudessa.
Yleisintä tavoitettavissa oleminen oli yrittäjämiehillä. Heistä peräti 88 prosenttia oli yleensä tavoitettavissa työasioissa myös työpäivän jälkeen. Myös yrittäjänaisilla tavoitettavissa oleminen oli hyvin tavallista (71 prosenttia). Palkansaajilla tavoitettavuus oli selkeästi alhaisemmalla tasolla, vähäisintä se oli työntekijäammateissa.
Sekä yrittäjillä palkansaajilla oli varsin tavallista, että työasiat pyörivät häiritsevästi mielessä vapaa-ajalla.
– Työstä irrottautuminen voi olla haastavaa, jos on tavoitettavissa myös vapaa-ajalla. Toisaalta yrittäjistä yli puolet kokee työn tuovan iloa ja energiaa ja olevan hyvä vastapaino muille elämänalueille, sanoo vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta.
uutiskirje 
