Pakistanin suurimman kaupungin Karachin yli 20 miljoonaa asukasta tuottaa päivittäin 1,8 miljardia litraa jätevettä, joka päätyy vuosikymmeniä vanhaan murenevaan viemärijärjestelmään.
Viemäriaukosta nousee ensin miehen pää, sitten kolme muuta miestä kiskaisee hänet ylös. Mies haukkoo henkeään ja istuu aukon reunalla. Hänellä on yllään vain tummat housut, saman väriset kuin löyhkäävänä kieppuva vesi, josta hän juuri nousi.
Adil Masih, 22, on viimeisen kahden vuoden aikana sukeltanut viemäriin yli sata kertaa.
– Olen todistanut, että osaan tehdä työni hyvin, hän sanoo.
Adil toivoo, että kuuden kuukauden kuluessa hänet ylennetään epävirallisesti työllistetystä vakinaiseksi työntekijäksi Karachin valtio-omisteisessa vesi- ja viemäriyhtiössä. Tällä hetkellä hän ansaitsee 25 000 rupiaa (n. 82 €) kuussa, vakinaistettuna kuukausiansiot nousevat 32 000 rupiaan (106 €), mikä on Sindhin maakunnan minimipalkka.
Vakinaiseksi valtion työntekijäksi pääsy merkitsee Pakistanissa elämänmittaista turvallisuutta. Poliisi lakkaa ahdistelemasta kadulla työskentelevää, terveyttä hoidetaan ja sairauslomalle pääsee, eläkettä kertyy eikä työläistä voi mielivaltaisesti erottaa.
Seuralaisena kuolema
– Ensimmäinen kerta on kauhistuttava kokemus, Amjad Masih, 48, muistelee ensimmäistä viemäriin laskeutumistaan.
Hän on yksi Karachin vesilaitoksen 2 300 viemärien puhdistajasta, jotka avaavat tukkeutuneita viemäreitä käsin. Kymmenen vuotta viemäreissä möyrinyt Amjad sanoo opettaneensa Adilille kaiken tarvittavan jätesohjossa työskentelystä.
– Sinun täytyy olla viisas, jotta päihität kuoleman, joka on seuralaisemme alas mennessä.
Torakka-armeijat ja löyhkä eivät ole pahinta, mikä viemäriaukosta alas liukuvaa odottaa. Saastaisessa vedessä uiskentelevat rotatkaan eivät aiheuta sellaista huolta kuin jäteliemessä kelluvat partakoneenterät ja käytetyt injektioneulat. Tukkeutumat yritetäänkin ensin avata pitkillä bambukepeillä, mutta jos se ei onnistu, ainoa keino on laskeutua viemäriin ja puhdistaa se käsin.
Vesilaitoksen mukaan työläisille annetaan henkilökohtaiset suojavarusteet, jotka varjelevat heitä kemiallisilta, fyysisiltä ja mikrobitason vaaroilta. Amjadin tavoin monet kuitenkin kieltäytyvät vetämästä niitä ylleen.
– Minun täytyy tuntea kivet jaloillani, jotta voin nostaa ne, Amjad sanoo.
– Ei siinä mitään, jos jotain tapahtuu, menemme lääkärille hoitoa saamaan ja sitten takaisin töihin, Adil lisää.
Myrkkykaasuja
Näkyvien vaarojen lisäksi miehiä vaanii näkymätön uhka: viemärikaasut metaani, häkä, rikkidioksidi ja typpioksidi ovat vieneet monen viemärinpuhdistajan hengen. Maaliskuussa kaksi nuorta punjabilaista viemärityöläistä, Arif Moon Masih ja Shan Masih, kuoli hengitettyään myrkyllisiä höyryjä Faisalabadissa. Tammikuussa kaksi karachilaista työläistä koki saman kohtalon puhdistaessaan viemäriputkistoa.
Siivous- ja sanitaatiotyöläisiä puolustavan kampanjajärjestö Sweepers Are Superheroesin (Siivoajat ovat supersankareita) mukaan Pakistanissa on viimeisen viiden vuoden aikana kuollut 84 viemärityöläistä. Naapurimaa Intiassa kuolee yksi viemärityöläinen joka viides päivä.
– Kerran melkein kuolin. Kaasu vei minulta tajun, mutta onneksi romahdin vasta sen jälkeen kun olin jo tehnyt työn ja noussut ylös, Amjad muistelee. Moni kollega on kuitenkin kuollut viemäriin myrkkyhuuruja hengitettyään.
– Myös minä olen hengittänyt kaasua useammankin kerran. Silmiäni polttelee ja kun tulen ylös, oksennan ja juon pullollisen kylmää hiilihappojuomaa. Sitten olen taas valmis laskeutumaan viemäriin. Tosin viimeksi, kun niin tapahtui, jouduin tajuttomuuden takia sairaalaan, Adil kertoo.
Kokemus on auttanut myös varautumaan.
– Kun avaamme viemärinkannen, odotamme kaasujen haihtumista. Jäteliemen pinnalla kelluva kuollut rotta on varma merkki, että alhaalla on kaasuja, Amjad selittää.
Viisi minuuttia ja kymmenen metriä
Viemärien avaajat työskentelevät neljän ryhmissä. Yksi lasketaan köyteen sidottuna alas, ja jos jokin menee vikaan tai työ tulee tehdyksi, alas laskettu nykäisee köydestä ja kolme kadulle jäänyttä miestä kiskaisee hänet ylös.
– Jos kuluu neljä minuuttia eikä nykäisyä kuulu, kiskomme miehen ylös odottamatta merkkiä. Hän saattaa olla tajuton, Amjad sanoo.
Amjad väittää, että pystyy pidättämään henkeään viisi minuuttia ja laskeutumaan aina kymmenen metrin syvyyteen. Adil pystyy laskeutumaan vain parin metrin syvyyteen ja pidättämään henkeään kaksi minuuttia.
Amjad ja Adil myös ottavat vastaan yksityisiä toimeksiantoja, kuten muutkin vesilaitoksen työntekijät. Laitoksen johto on tietoinen asiasta, mutta katsoo käytäntöä sormien välistä. On vain hyvä, että työläiset voivat ansaita vähän ylimääräistä.
– Talojen asukkaat ja ravintoloiden hoitajat kutsuvat meitä avaamaan tukkeutuneita viemäreitä ja vain parin tunnin työllä ansaitsemme hyvin, Adil sanoo.
Kristittyjen työtä
Adil ja Amjad eivät ole sukua toisilleen, vaan yhteinen sukunimi johtuu yhteisestä uskonnosta, kristinuskosta. WaterAid Pakistanin mukaan 80 prosenttia Pakistanin viemärityöläisistä on kristittyjä. Pakistanin väestöstä kristittyjä on vain kaksi prosenttia.
Vuonna 2021 julkaistu raportti Shame and Stigma in Sanitation (Häpeä ja leima puhtaanapidossa) yhdistää puhtaanapitotyön ikiaikaiseen kastijärjestelmään, joka vallitsi kautta Intian ennen maan jakoa Intiaan ja Pakistaniin. Kastijärjestelmä kytki syntyperän tiettyihin ammatteihin.
– Tämä armoton käytäntö on enimmäkseen kuollut Pakistanissa, mutta puhtaanapito on luultavasti viimeinen ammattikunta, jossa perinteinen kastirakenne jatkuu, raportissa kirjoitetaan.
Raportin mukaan 87 prosenttia kristityistä viemärityöläisistä uskoo, että puhtaanapito on puhtaasti kristittyjen työtä. Kristityistä työläisistä 72 prosenttia sanoi, etteivät heidän islamilaiset työtoverinsa usko tämän työn olevan heitä varten.
Vielä viisi vuotta sitten Karachissa etsittiin viemärien puhdistajiksi nimenomaan ei-muslimeja, mutta käytännöstä luovuttiin ihmisoikeusryhmien kritiikin vuoksi. Karachin vesilaitos alkoi palkata muslimeja, mutta vesilaitoksen virkailijan mukaan he kieltäytyivät laskeutumasta viemäreihin.
uutiskirje 
