Merten muoviroskan torjunnassa hyvä alku

Noin kahdeksan miljoonaa tonnia. Se on määrä, joka muovijätettä päätyy maailman meriin joka vuosi. Uusi Viking Glory -alus painaa noin 63 000 tonnia, joten meren muovimäärä kasvaa noin 127 ison risteilyaluksen verran joka vuosi.

Roskan kokonaismäärä kasvaa väistämättä, sillä poistumistahti ei ole likikään samaa luokkaa. Muovituotteet hajoavat erittäin hitaasti: muovikassi säilyy meressä parikymmentä vuotta, muovipullo 450 vuotta ja kertakäyttövaippa 500 vuotta. Tupakantumpin hajoaminen kestää noin viisi vuotta.

Tässä ajassa makromuovit ehtivät repeytyä pienemmiksi paloiksi ja muuttua ajan myötä mikromuoviksi ja vielä pienemmäksi nanomuoviksi. Mikromuovihippuset ovat kooltaan alle viisi millimetriä ja nanomuovit alle 0,001 millimetriä.

Sitten vielä hurjempia lukuja: Maailman merten pohjissa arvioidaan makaavan noin 14 miljoonaa tonnia mikromuovia. Merten ylimmissä vesikerroksissa on tuoreen tutkimuksen mukaan jopa 24,4 triljoonaa mikromuovipalaa.

– Suurin ongelma syntyy jätehuollon puutteista. Kun roskalle ei ole paikkaa tai kaatopaikat ovat huonosti hallinnoituja ja hoidettuja, roskaa pääsee kulkeutumaan niistä vesistöihin, selventää Maailman Luonnon Säätiö WWF:n Suomen meriasiantuntija Vanessa Ryan.

Vaikka globaalisti pahimmat yksittäiset saastuttajat ovat Aasian maita ja vaikka Suomen osuus maailman merten roskaantumisesta on hyvin pieni, emme mekään selviä missään nimessä puhtain paperein. Vaikutamme suoraan oman lähimeremme Itämeren roskaantumiseen.

Kun vuonna 2014 arvioitiin Suomen, Ruotsin, Viron ja Latvian rantojen roskaantumista, Suomen rannat olivat kaikkein roskaisimmat. Tuloksesta ei voi suoraan päätellä, että suomalaiset roskaisivat eniten, sillä myös merivirroilla, tuulilla ja rannikkotyypeillä voi olla osuutta asiaan. Urbaaneilla rannoilla roskien lähteet oli kuitenkin helppo jäljittää kaupunkiin.

Itämeren rannalta kerätystä roskasta noin 90 prosenttia on muovia.

Uhka myös ihmiselle

Noin 80 prosenttia merten muovijätteestä on peräisin maalta. Suurimmat muovisaasteen lähteet ovat tieliikenne, käytännössä kumirenkaista irtoavat partikkelit, tekonurmikenttien muovihiukkaset sekä teollisuuden raaka-aineina käytettävät muovipelletit, jotka pääsevät luontoon esimerkiksi raaka-ainekuljetusten aikana.

Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan merkittävä roskaantumisen syy kaupunkirannoilla on myös matkailu- ja virkistyskäyttö.

Mitä haittaa merissä lilluvasta muovista on?

– Isojen muovipalojen osalta suurin riski on, että eläimet takertuvat niihin tai yrittävät syödä niitä, Ryan vastaa ja kertoo esimerkkejä.

Joka toinen merikilpikonna on syönyt muovia. Merilintujen vatsasisältöjä analysoimalla on selvinnyt, että noin 90 prosentista linnuista löytyy muovia. Eläimet voivat kärsiä vatsa- ja suolisto-ongelmista tai jopa nääntyä muovin syömisen seurauksena. Lisäksi muovissa esiintyvät haitalliset aineet voivat kerääntyä eläinten elimistöihin ja ravintoverkkoihin.

Eläimet voivat takertua hylättyihin kalastusverkkoihin ja hukkua.

Merissä 240 lajin on todettu syöneen muovia ja yli 270 lajin kärsivän muoviroskaan sotkeutumisesta ja kuristumisesta, kertoi WWF tiedotteessaan vuonna 2019.

Muovi uhkaa meriluonnon ja merenelävien lisäksi myös ihmisten terveyttä.

Mikroroskan suuntaus laskuun

Heinäkuussa 2021 voimaan astunut EU:n uusi kertakäyttömuovidirektiivi pyrkii vastaamaan ongelmaan keskittymällä kymmeneen yleisimmin rannoilta löytyvään kertakäyttömuovituotteeseen sekä kalastusvälineisiin. Merten muovijätteestä 70 prosenttia on peräisin näistä kahdesta tuoteryhmästä.

Direktiivin myötä myyntikieltoon joutuivat muoviset aterimet, lautaset ja pillit, vaahdotetusta polystyreenistä valmistetut mukit, juomapakkaukset ja syömävalmiin ruuan pakkaukset sekä muoviset vanupuikot, juomien sekoitustikut, ilmapallojen varret ja oxo-hajoavasta muovista valmistetut tuotteet. Oxo-muovin valmistuksessa fossiilipohjaiseen muoviin on lisätty lisäaineita, jotka edistävät hajoamista.

EU-komission arvioiden mukaan direktiivi vähentää EU:n merenrantojen roskaantumista noin neljänneksellä vuoteen 2030 mennessä.

Suuri ongelma on, että muovin tuotanto jatkaa edelleen kasvamistaan. Viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana tuotanto on lähes tuplaantunut. Edelleenkin vain noin kymmenen prosenttia maailman muovista kierrätetään.

Hyvää on puolestaan se, että ihmiset ovat nykyään tietoisia ongelmasta.

– Muoviroskaantumista tutkitaan vihdoinkin kattavasti. Eri maissa ja eri alueilla toteutetaan jo ensimmäisiä toimenpiteitä roskaantumisen hillitsemiseksi, esimerkiksi parannetaan jätehuoltoa ja järjestetään roskankeräystalkoita, Vanessa Ryan kertoo.

Ensisijaisesti muovin pääseminen mereen tulisi pikimmiten estää.

Suomen merenhoidon toimenpideohjelmassa tavoitteena on vähentää silmin havaittavaa roskaantumista 30 prosenttia vuoteen 2025 mennessä verrattuna vuoden 2015 tasoon.

Mikroskooppisen roskan osalta tavoitteena on kääntää suuntaus laskuun.

– Keskeinen ratkaisu on hanan sulkeminen eli muovituotteiden tuotannon vähentäminen ja niiden parempi jätehuolto ja kierrätys. Paljon puhutaan muoviroskan keräämisestä merestä, ja se on varmasti myös tärkeää, mutta ensisijaisesti muovin pääseminen mereen tulisi pikimmiten estää, Ryan arvioi toimenpiteitä.