Tamperelainen opettaja Anri Tuohimäki toimii aktiivisesti sivutoimisten opettajien aseman parantamiseksi.
– Samasta työpanoksesta sivutoimisten palkka on päätoimisia opettajia pienempi. Sivutoimisten opettajien palkasta myös leikataan lomarahat ja ikälisät. Lisäksi heidän työtään leimaa jatkuva epävarmuus tulevasta.
– On korkea aika korjata syrjivä työehtosopimus, Tuohimäki jatkaa.
”On korkea aika korjata syrjivä työehtosopimus.”
Tuohimäellä on laaja kokemus opettajuudesta. Hän on toiminut useita vuosia määräaikaisena ja sivutoimisena lukion opettajana, iltatöissä opettajana kansalaisopistolla sekä pitänyt yksityisiä viulutunteja.
Monien pirstaleisten työvuosien jälkeen hänellä on tällä hetkellä päätoiminen työsuhde lukion opettajana. Sivutoimisten opettajien työtä koskevaan eriarvoiseen tilanteeseen Tuohimäki havahtui lukuisten epävarmuuden värittämien silpputyövuosien aikana.
Pienempiä korvauksia ei voi perustella
– Huomasin että opettajat tekevät paljon määräaikaisia ja osa-aikaisia töitä, joissa ei ole riittävää turvaa tulevasta. Isoin asia oli sen ymmärtäminen, että opettajille maksetaan samasta työstä erilaista palkkaa. Kokouksiin ei sivutoimisten edellytetä osallistuvan, mutta niiden osuus vähennetään vielä erikseen palkasta. Opetustuntien merkittävästi pienempää korvausta ei voi perustella millään, sanoo Tuohimäki.
Hän ei ymmärtänyt, miten näin epätasa-arvoinen tilanne on alalle voinut syntyä ja miksei sille ole tehty mitään.
– Tämä alkoi yksinkertaisesti tympiä minua.
Sivutoimisten tuntiopettajien tilanne on epätasa-arvoinen, mutta ennen kaikkea työsopimuslain vastainen. Työsopimuslaissa sanotaan, että “määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.”
Syy sille, että sivutoimisen opettajan palkka vastaa 83 prosenttia päätoimisen kollegan tuntipalkasta, onkin lopulta näennäinen ja mielivaltainen. Ero syntyy siitä, opettaako henkilö enemmän vai vähemmän kuin 16 tuntia viikossa.
– Tilanne sotii räikeästi työsopimuslain syrjimättömyyden periaatetta vastaan. En ymmärrä, että millään muulla alalla voitaisiin toimia näin. Jos opetan 15 tuntia enkä 17 tuntia viikossa, niin ei se muuta työni luonnetta mitenkään.
Elämää odotustilassa
Ongelma on työsopimuslain valossa helposti havaittavissa, ja haluttaessa myös helposti korjattavissa. Miksi siihen ei ole sitten puututtu?
Jos toivoo saavansa vakituisen työn, ei välttämättä halua heittäytyä ”vaikeaksi työntekijäksi”.
– On ollut muita asioita, jotka ovat menneet tämän ongelman edellä. Todennäköisesti myös sivutoimisten edustavuus on OAJ:n hallituksessa hyvin vähäinen, eikä kukaan ole ottanut asiaa ajaakseen.
Tuohimäki kertoo, että hän on ollut liittoon aktiivisesti yhteydessä ja huomannut, ettei kaikilla siellä toimivilla edes ole selkeää käsitystä siitä, millaisia ongelmia sivutoimiset opettajat joutuvat kohtaamaan.
Epätasa-arvoinen tilanne palkkauksen suhteen ei ole ainoa haaste, joita sivutoimiset opettajat työssään kohtaavat. Yleissivistävän koulutuksen piirissä heille ei myöskään kerry eikä makseta vuosisidonnaisia kokemuslisiä, jotka voivat korkeimmillaan olla 30 prosenttia palkasta.
– Tämä on todella iso eriarvoisuutta lisäävä tekijä. Näin viestitetään, ettei työkokemuksella olisi samanlaista arvoa sivutoimiselle, sanoo Tuohimäki.
Sivutoimiset opettajat joutuvat työskentelemään jatkuvassa epävarmuudessa pohtien saavatko he tulevalle vuodelle riittävästi opetettavia tunteja. Tämä voi aiheuttaa opettajissa leimaantumisen pelkoa – ja samalla pelkoa kritisoida avoimesti vallitsevaa tilannetta. Jos toivoo tulevaisuudessa saavansa vakituisen, koko-aikaisen työn, ei välttämättä halua heittäytyä niin sanotusti vaikeaksi työntekijäksi.
– Toisaalta, jos odotus palkitaan, niin ongelma voi helposti unohtua. Täytyy kuitenkin muistaa, että väliaikaiseksi ajateltu tilanne voi jäädä pysyväksi, sillä kaikki eivät saa vakituista virkaa koskaan, Tuohimäki jatkaa.
Aktiivisuutta ja vahvempia toimia
Tuohimäki ei ole jäänyt lepäämään paikoilleen ongelman edessä. Yhdessä kollegoidensa kanssa hän on ylläpitänyt Tampereella verkostoa, jossa tehdään työtä asian eteen.
– Järjestämme esimerkiksi säännöllisiä tapaamisia ja työstämme mielipidekirjoituksia. Olemme myös saaneet liitolta vastakaikua toiminnallemme. Aloitteestamme liitto järjesti hiljattain keskustelutilaisuuden asian tiimoilta, kertoo Tuohimäki.
Verkosto tuo ja pitää ongelmaa esillä, mutta yksin siitä ei ole sen ratkaisemiseen. Katse onkin käännettävä ammattiliiton suuntaan.
Liiton on Tuohimäen mukaan otettava asia ajaakseen, jotta ongelmat tulisivat näkyviksi.
– Liiton tulisi ottaa työnsä lähtökohdaksi yhdenvertaisuus ja lisätä resursseja ongelmien ratkaisemiseksi.
Kehitettävää löytyy myös liiton viestinnästä. Tuohimäen mukaan liiton tulisi tiedottaa selkeämmin mihin kaikkeen sivutoimisen nimikkeellä työskentely vaikuttaa. Nyt tietoa on todella vaikea löytää.
– Tämä on yksi suurimmista syistä sille, ettei asia ole edennyt. Ongelmaa ei tiedosteta riittävästi, Anri Tuohimäki sanoo.
lehti 