Aikaa on kulunut 13 vuotta yritysten, hallitusten ja ay-liikkeen solmimasta Atlantin sopimuksesta, jonka tarkoituksena oli lopettaa jalkapallojen valmistukseen liittyvä lapsityö.
Todellisuus on tänään kuitenkin se, että alaikäiset valmistavat edelleen jalkapalloja. Jalkapallojen valmistajien työolot eivät edelleenkään kestä päivänvaloa.
International Labor Rights Forum (ILRF) on julkaissut jalkapallon MM-kisojen alusviikolla raportin, jossa tarkastellaan työoloja jalkapallojen valmistusteollisuudessa neljässä suurimmassa jalkapalloja tuottavassa maassa: Pakistanissa, Intiassa, Kiinassa ja Thaimaassa. Nämä ovat maita, joissa tuotetaan enemmistö maailmanmarkkinoilla myytävistä, käsin ommelluista jalkapalloista.
Tutkitut pallotehtaat tekevät jalkapalloja useimmille tunnetuille maailmanmerkeille. Raportti paljastaa, etteivät pallontekijöiden työolot edelleenkään kestä kriittistä tarkastelua, vaikka pallot ovat suurille urheiluyhtiöille miljardien liiketoimi.
Vuoden 2006 MM-kisat lisäsivät esimerkiksi pallovalmistaja Adidaksen jalkapallosektorin tuloja yli 800 miljoonaa dollarilla (650 miljoonalla eurolla) ja perjantaina Etelä-Afrikassa alkavien MM-kisojen odotetaan olevan jalkapalloja myyville urheiluvälineyhtiöille jälleen todellinen kultakaivos.
Raportin keskeinen sisältö on, että jalkapallojen valmistusketjuista löytyy edelleen työvoiman laajamittaista hyväksikäyttöä ja työsäännösten rikkomuksia. Tilapäiset työsuhteet, ylipitkät työpäivät, minimipalkan alittavat palkat, epätyydyttävät työskentelyolosuhteet ja lapsityövoiman käyttö ovat jalkapallon valmistuksessa edelleen pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Tuttu syntilista
Pysyvästi pätkityt ja epävarmat työsuhteet, ylipitkät työpäivät ja nälkäpalkat, työsopimusten ja sosiaaliturvan puuttuminen, olematon järjestäytyminen. Tällainen jalkapalloteollisuuden pahimpien ongelmien syntilista on tuttu tekstiili- ja vaatetusteollisuudesta.
Jalkapallotuotannon erityispiirre varsinkin Pakistanissa, Intiassa ja Kiinassa on tuotannon ulkoistaminen tehtaista lukuisiin ompelukeskuksiin ja kotityöntekijöille, joiden työoloihin ei valvonta ja turvamekanismit ulotu.
Pakistanissa kaksi kolmasosaa haastatelluista työntekijöistä oli väliaikaisessa työsuhteessa ja yli puolen tulot yllä edes laillisen minimipalkan tasolle. Samantapainen tilanne oli Intiassa, jossa erityisesti kotiompelijoiden ansiot jäävät kauas elämiseen riittävästä palkasta.
Sopimukset puuttuvat
Raportissa todetaan käsin ommeltujen pallojen valmistusketjun olevan Pakistanissa ja Intiassa tiukasti eriytynyt. Työvoimaintensiivinen ompelu on ulkoistettu tehtaista ompelukeskuksiin ja kodeissa työskenteleville työntekijöille. Muun osan tuotannosta, kuten laminoinnin, paneelien leikkaamisen, pakkaamisen ja laadunvalvonnan tekevät tehdastyöläiset.
Jotkut ompelukeskukset ovat itsenäisiä, toiset taas suoraan jonkin tehtaan omistamia.
Useinkaan valmistuttajalla ei ole virallista sopimusta pallot ompelevan ompelukeskuksen kanssa. Keskusten pyörittäjät taas maksavat palloista ompelijoille tyypillisesti kappalehinnan.
Töitä jatkettava kotona
Raportin mukaan tehtaassakaan työskentelevät jalkapallonvalmistajat eivät saa tuloja edes paikallisen minimipalkan vertaa. Pitääkseen itsensä hengissä työntekijöiden oli pakko ottaa ompelutöitä kotiin. Ompelukeskusten työntekijät ovat Intiassa ja Pakistanin tapaan määräaikaisissa tai tilapäisissä työsuhteissa, mikä altistaa heidät monille työoikeuksien loukkauksille.
Töiden tuominen kotiin on tekijä, joka osaltaan tuo lapsityön mukaan kuvaan, kun perheen lapset auttavat vanhempiaan lisätäkseen perheen toimeentuloa.
Koska tuotantoketju koostuu erilaisista itsenäisistä toimijoista aina yksittäisiin ompelijoihin, on sen valvonta hyvin hankalaa.
Huonoimmassa asemassa ovat kotona ompelutyötä tekevät, sillä he ovat täysin riippuvaisia urakoitsijastaan eivätkä heitä suojele mitkään lait tai säännöstöt. Ommelluilla palloilla ei ole vakiohintaa, vaan työntekijän saama palkkio määräytyy sen mukaan, mikä hänen asemansa on tuotantoketjussa.
Työpäivä jopa 20 tuntia
Kiinassa yleisin ongelma ovat pitkät työpäivät: Työpäivät venyvät 14-15 tunnin mittaiseksi ja raportin mukaan sesonkihuipussa ne venyivät jopa 20 tuntiin. Ylitöihin johtavat monet palloteollisuuden rakenteeseen liittyvät tekijät – pallon valmistajilla ei ole tarpeeksi aikaa valmistautua tuotantomäärien äkillisiin muutoksiin.
Ylitöihin pakottaa myös järjestelmä, jossa ompelutyöntekijöille on asetettu päivittäinen valmistuskiintiö. Sesongin aikana kiintiöt on asetettu niin korkealle, että niiden täyttäminen ei onnistu normaalissa työajassa.
Reilun kaupan pallot Pakistanista
ILRF:n raportista ei pysty päättelemään, onko joku tietty suomalaisen kaupan hyllyltä löytyvä merkkipallo peräisin juuri raportissa tutkituista tutkitusta tehtaista, koska valmistajat eivät ole julkistaneet hankintaketjujaan,
Reilun kaupan urheilupalloja tuotetaan vain Pakistanissa. Vuonna 2008 niitä myytiin maailmalla yli 140 000 kappaletta.
Reilun kaupan urheilupallojen valmistajat saavat vähintään lakien mukaista palkkaa, ja lapsityövoiman hyväksikäyttö on kiellettyä. Lisäksi ostaja maksaa palloista erillistä Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Suomessa Reilun kaupan urheilupalloja on ollut saatavilla vuodesta 2004. Viime vuonna palloja myytiin täällä yli 8 800 kappaletta.
uutiskirje 
