Venäjän 24.2. aloittama sota Ukrainassa lopetti ajanjakson, jona Suomessa puhutaan Venäjästä silkkihansikkain ja kieroilmauksin. Uusin osoitus tästä on Ulkopoliittisen instituutin tänään julkaisema artikkelikokoelma Suomi ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan: Turvallisuusympäristön muutoksen vaikutukset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle , jossa tutkijat tarkastelevat hyökkäyksen vaikutuksia laaja-alaisesti ja suorin sanoin.
Julkaisussa Venäjän hyökkäystä pidetään käännekohtana Venäjän ja Suomen suhteissa. Suomessa on tiedostettu Venäjään liittyvät riskit, mutta silti on painotettu vuoropuhelua ja oltu valmiita rajoittamaan läntistä sotilaallista integraatiota hyvien suhteiden takia.
”Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa vei hetkessä pohjan Suomen harjoittamalta vakauspolitiikalta, joka nojasi viime kädessä Venäjän haluun käydä vuoropuhelua”, UPIn tutkijat kirjoittavat.
”Hyökkäys oli karu osoitus Venäjän valmiudesta ottaa riskejä ja käyttää huomattavaa sotilaallista voimaa naapurimaataan vastaan.”
Julkaisun mukaan Venäjä on läntisessä katsannossa vajonnut lähes hylkiövaltion asemaan. Tulevina vuosina se vaikeuttaa huomattavasti myös kahdenvälisten käytännön asioiden hoitoa. Suomen on myös päätettävä, miten se suhtautuu Venäjän mukanaoloon kansainvälisissä järjestöissä ja globaalihallinnassa.
Nato-jäsenyydestä seuraisi vastatoimia
Suomen edun mukaista on pidemmällä aikavälillä rakentaa toimiva suhde Venäjään, mutta instituutin tutkijoiden mukaan se ei saa tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Keskiössä tulee olla kansallisen turvallisuuden varmistaminen.
Ajankohtaisesta Nato-keskustelusta tutkijat toteavat, että sotilasliiton jäsenyys tarjoaisi Venäjä-suhteen tueksi aiempaa vahvemman, kahdenvälistä epäsymmetriaa tasapainottavan perustan. Toisaalta Nato-jäsenyys myös loisi Suomen ja Venäjän välille pysyvän jännitystilan.
Venäjän vastatoimet voivat liittyä pitkään yhteiseen rajaan sekä Suomen huoltovarmuudelle merkittävään Itämeren laivaliikenteeseen, julkaisussa ennakoidaan.
”Suomi joutuu varautumaan erilaisiin tilanteisiin, joissa toiminta rajalla ja kuljetusreittien normaali toiminta saattavat muuttua nopeasti ja häiriintyä. Lisäksi Venäjä voi turvautua erilaisiin palvelunestohyökkäyksiin ja muuhun kyberhäirintään sekä tiedustelutoiminnan lisäämiseen, kuten se on aiemminkin tehnyt.”
Suomi ei täysin eri asia kuin Ukraina
Suomi on jo historiallisesti eri asemassa kuin Neuvostoliittoon kuulunut Ukraina, mutta artikkelien mukaan ”Venäjän hyökkäyssota paljasti raadollisella tavalla myös Suomen turvallisuuspoliittisen selkänojan hataruuden”.
”Venäjän silmissä pienten rajamaiden poliittinen liikkumavara on lähtökohtaisesti suhteellista maakohtaisista aste-eroista huolimatta. Venäjän strategisten ohjausasiakirjojen vahvistaman periaatteen mukaisesti sotilaallista voimaa voidaan käyttää paitsi itsepuolustukseen myös geopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.”
Venäjä on jo uhkaillut ydinaseilla estääkseen Naton ja Yhdysvaltojen puuttumisen sotaan. Todennäköisesti ydinaseiden merkitys Venäjälle kasvaa entisestään, koska sen tavanomaisten asevoimien suorituskyky on paljastunut Ukrainan sodassa heikommaksi kuin mitä yleisesti oletettiin.
uutiskirje 
