Kaikissa Euroopan maissa työelämässä jatketaan entistä pidempään, selviää Eläketurvakeskuksen (ETK) tutkimuksesta, jossa vertailtiin työnjättöikää koulutustason mukaan 16:ssa Euroopan maassa vuosina 2003–2020.
Koulutustaso ja sukupuoli ovat yhä selvästi yhteydessä siihen, missä iässä työmarkkinoilta poistutaan. Erot eri koulutusryhmien välillä ovat myös pysyneet suhteellisen vakaina.
Vuonna 2020 korkeasti koulutettu eurooppalainen jätti työmarkkinat keskimäärin 64,9 vuoden iässä, keskiasteen koulutuksen saanut keskimäärin 63,4-vuotiaana ja matalasti koulutettu 62,1 vuoden iässä. Suomessa vastaavat iät ovat 64,6 vuotta, 63,8 vuotta ja 63,0 vuotta.
Työmarkkinoilta poistumisikä noussut keskimäärin 2,5 vuotta
Suomessa työnjättöikä on noussut ja koulutustason mukaiset erot työnjättöiässä ovat pienentyneet verrattain paljon. Suomi kuuluukin Saksan ja Ruotsin kanssa maihin, joissa työnjättöikä oli vuonna 2020 korkein ja koulutuserot työnjättöiässä olivat vertailtujen maiden matalimmat.
Kaikissa 16 maassa työmarkkinoilta lähdettiin entistä iäkkäämpänä: työmarkkinoilta poistumisikä nousi keskimäärin 2,5 vuotta. Maiden väliset erot työnjättöiässä ja sen kehityksessä ovat kuitenkin huomattavia.
– Esimerkiksi Suomessa, Saksassa, Alankomaissa ja Norjassa on onnistuttu loikassa kohti pidempiä työuria. Näissä maissa työmarkkinoilta poistumisikä nousi melko alhaiselta tasolta vuonna 2003 suhteellisen korkealle tasolle vuoteen 2020 mennessä, erikoistutkija Kati Kuitto Eläketurvakeskuksesta sanoo.
Vanhempien työntekijöiden osallistuminen työmarkkinoille lisääntynyt
Kaikissa maissa 45–65-vuotiaiden koulutustaso on noussut – etenkin naisilla. Samaan aikaan 50–64-vuotiaiden osallistuminen työmarkkinoille on lisääntynyt. Silti monessa maassa haasteena on edelleen se, että erityisesti vähän koulutetut ikääntyvät naiset poistuvat työmarkkinoilta ennen lakisääteistä eläkeikää.
– Tulevien eläkeuudistusten valmistelussa tulisikin huomioida sosioekonomiset erot työurien pituudessa. Lisäksi tulisi tarkastella, minkälaisia vaikutuksia eroilla on eläkkeiden riittävyyteen, Kuitto sanoo.
– Tutkimustulokset viittaavat siihen, että työurien pidentäminen edelleen edellyttäisi toimia, joilla voidaan parantaa erityisesti vähän koulutettujen työllisyyttä ja hyvinvointia, Riekhoff pohtii.
uutiskirje 