Li Andersson, sinut valitaan Porissa 99,9 prosentin todennäköisyydellä vielä kerran vasemmistoliiton puheenjohtajaksi. Millä miettein kohti sitä?
Odotan innolla puoluekokousta. Niitä on niin harvoin, ja tällä kaudella olen päässyt koronan takia aika vähän kiertämään. Keväällä olen yrittänyt korvata aiempaa kiertämistä, mitä en ole voinut koronan vuoksi tehdä.
Ajatukseni ovat jo aika paljon eduskuntavaaleissa. Toivon, että puoluekokouksesta saa syötteitä eduskuntavaaleihin liittyen ja että se toimii hengennostattajana niihin.
Puoluekokouskauden aikana on käyty kunta- ja sote-vaalit. Vaalien vertailu keskenään on vaikeaa, mutta mitä oppeja näistä voi ottaa eduskuntavaaleihin?
Ainakin yhden opin voi ottaa, ja sen olemme ottaneet jo edellisistä eduskuntavaaleista: on hirvittävän tärkeätä, mistä vaaleissa puhutaan.
Jälkeenpäin kun miettii kuntavaaleja, tuntuu, että niissä ei noussut muita isoja puheenaiheita kuin maakuntavero. Se ei ole ihmisten arkea tai muulla tavoin ihmisiä hyvin läheisesti koskettava. Maakuntavaaleissa taas puhuttiin loppusuoralla aika paljon terveyspalveluista, sote-ammattilaisten työoloista ja palkoista.
Sanoisin, että tämä on se ensimmäinen ja tärkein johtopäätös. Se tulee varmasti olemaan meille suurin haaste tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Kokoomus varmaan yrittää tehdä niistä talous- ja turvallisuusvaaleja. Siinä tapauksessa keskusteltaisiin talouden tasapainottamisesta ”mistä sinä leikkaat” -tyylisesti.
Mutta nähdäkseni tällä hetkellä tarvitaan ennen kaikkea keskustelua suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Keskeisin asia, mitä tämän hallituskauden aikana on saavutettu on kuitenkin se, että vuosikymmenten leikkauspolitiikan jälkeen on vahvistettu hyvinvointipalveluita.
Samanaikaisesti on käynyt selvästi ilmi, kuinka isot tarpeet meillä on kaikissa palveluissa. Meillä on valtava työvoimapula hätäkeskuspäivystäjistä vanhustenhoitoon.
Se osoittaa, että julkinen sektori on kautta linjan aikamoisessa jamassa. Keskeisin linjavalinta, joka äänestäjillä on ensi keväänä edessä, on mielestäni se, että pyrimmekö edelleen vahvistamaan hyvinvointipalveluita ja lisäämään tasa-arvoa vai palataanko vuosikymmenten ajan tehtyyn leikkauspolitiikkaan, jota kokoomus edustaa.
Sanovat he vaaleissa mitä tahansa, me tiedämme, mitä he pyrkivät tekemään.
Vasemmistoliitto piti puoluekokouksen marraskuussa 2019. Pian sen jälkeen maailma mullistui koronapandemian myötä. En väitä, mutta kysyn: Onko puolueen kehittäminen jäänyt koronan jalkoihin?
On varmaan siltä osin, että oma ajatukseni oli tällä kaudella keskittyä paljon enemmän puolueen rakenteeseen ja toimintatapojen uudistamiseen. Se on vaikeaa, jos emme voi edes puoluehallituksen kanssa kokoustaa kasvotusten. Ideointia ja keskustelua tapahtuu paljon vähemmän sähköisissä kokousympäristöissä.
Mutta olen todella tyytyväinen, että puoluetoimisto on järjestänyt aiempaa huomattavan paljon enemmän koulutuksia ehdokkaille ja aktiiveille. Siinä sähköiset menetelmät ovat mahdollistaneet sen, että olemme voineet tarjota enemmän.
Mitkä asiat nostaisit päättyvältä puoluekokouskaudelta esiin tärkeimpinä asioina, joissa puolue on kehittynyt?
Jos pohditaan järjestötoimintaa, niin jäsenten ja ehdokkaiden tukeminen. Siitä olemme saaneet todella paljon kiitosta. Pidän tätä hyvin tärkeänä, koska ehdokkaat ovat aiemmin kokeneet jäävänsä paljon yksin.
Poliittisesti tämä on jälleen ollut kausi, jolla olemme saaneet oppia vallassa olosta ja vastuunkannosta. Vaikka turvallisuuspoliittinen tilanne ei tänä vuonna ollut kaikkein helpoin meille, ainakin tähän mennessä olemme pystyneet pitämään kannatuksen suurin piirtein viime eduskuntavaalien tasolla.
Olemme pärjänneet paremmin kuin monet muut hallituspuolueet. Se ei ole huono juttu.
Oli voitto jo itsessään, että kaikista isoista hyvinvointiuudistuksista [sote-uudistus, oppivelvollisuuden laajentaminen ja perhevapaauudistus] on kriiseistä huolimatta pidetty kiinni.
Venäjän hyökkäys johti siihen, että Suomi kääntyi nopeasti hakemaan Nato-jäsenyyttä. Vasemmistoliitto päätti selvin äänin jäädä hallitukseen, mutta suhde sotilasliittoon jakaa vasemmistoa. Miten taataan se, että puolue ei repeä hyvin tärkeässä asiassa?
Itse painottaisin, että kun päätös on jo tehty, on meillä nyt mahdollisuus keskittyä siihen, miten haluamme vaikuttaa tilanteessa, jossa Suomi on pian Naton jäsen. Koen, että nämä kysymykset ovat paljon vähemmän puoluetta jakavia.
Jakava kysymys oli ennen kaikkea se, haetaanko jäsenyyttä vai ei. Jäsenyyden kannalla olleet eivät suhtautuneet täysin kritiikittömästi Natoon, vaan kriittisiä huomioita on tuotu esiin sekä jäsenyyteen kielteisesti että myönteisesti suhtautuvien suunnalta.
Jossain vaiheessa alkavaan jäsenyyteen liittyvät isoimmat kysymykset ovat meitä yhdistäviä. Meidän nähdäksemme Suomen tulee vaikuttaa siihen, että Natosta tulisi jälleen vahvasti puolustuksellinen eikä sen jäsenmaita lähetettäisi sotilasoperaatioihin eri puolille maailmaa – edistämään muka demokratiaa. Sen sijaan Naton tulisi nähdäksemme ensisijaisesti keskittyä ydintehtäväänsä. Tämä on iso poliittinen kysymys.
Tämän lisäksi tulevaisuudessa on tärkeä keskustella Suomen omista reunaehdoista sille, millainen jäsen haluamme olla: Suomeen ei nähdäksemme tule tuoda ydinaseita tai pysyviä ulkomaalaisia joukkoja. Tästä vasemmistoliitolla on hyvin selkeä linja. Vastaavasti ydinaseriisunnassa meillä on hyvin selkeä yhteinen linja.
Pohjoismainen yhteistyö on myös yksi asia. Tähän asti sen ongelma on ollut maiden eri ratkaisut Nato-jäsenyyden suhteen. Nyt kun kaikki ovat samassa sotilasliitossa, se mahdollistaa paljon tiiviimmän yhteistyön.
Siinäkin tarvitaan isoa ääntä ja visiota meiltä, millaista pohjoismaisen yhteistyön pitäisi olla.
Vasemmistoliitto käynnisti keväällä ulko- ja turvallisuuspoliittisen kantojensa uudelleenarvioinnin. Millaisia esityksiä tämän työn tiimoilta puoluekokoukseen on tulossa?
Yksi keskeinen asia on se, että Suomen pitäisi tehdä kansainvälistä yhteistyötä, joka vähentää sotilaallisen uhan riskiä. Siinä on huomattavan paljon aikaisempaa myönteisempi suhtautuminen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ja esitämme myös, että EU:n keskinäisen avunannon lauseketta pitäisi tarkentaa.
Meidän nähdäksemme Natosta huolimatta Euroopan ei kannata olla riippuvainen Yhdysvalloista. On tärkeä edistää eurooppalaista yhteistyötä yhtenä rinnakkaisena vaihtoehtona.
Tämä on mielestäni iso linjanmuutos aikaisempaan, jolloin linjasimme, että Suomen tulee olla sotilaallisesti liittoutumaton, piste. Ja aikaisemmin vasemmistoliitolla oli myös kriittinen suhtautuminen kaikkeen muuhun paitsi Ruotsin kanssa tehtävään yhteistyöhön, missä tosin myös oli usein huomautus, että yhteistyötä ei viedä niin pitkälle, että kyse olisi tosiasiallisesta liittoutumisesta.
Tämä ei ole suoraan esityksessä, mutta aiemmin olemme muotoilleet, että Suomen ei pidä viedä aseita sotaa käyviin maihin. Nyt puhumme ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvistä maista ja puhumme myös maista, joissa tapahtuu humanitaarisen oikeuden loukkauksia, eli joissa ei noudateta sodankäynnin sääntöjä.
Tässä analyysi on, että pitää olla aika paljon tarkempi ja moniulotteisempi linja suhteessa asevientiin. Ukrainan tapaus osoittaa, että vaikka vastustamme sotaa, aseita ja militarismia, epätäydellisessä maailmassa voi tulla vastaan tällaisia tilanteita, joissa vienti on perusteltua. Tällaisissa tilanteissa kategorinen kielteinen kanta asevientiin johtaisi käytännössä lopputulokseen, jossa vahvempi ottaisi väkivalloin sen, minkä haluaa.
Sitä ei voi pitää vasemmistolaisesta näkökulmasta perusteltuna.
Mutta sanottuani tämän! Voi olla, että on paikkoja, joissa sota on alkanut puolustuksellisena sotana ja siitä huolimatta siellä esiintyy merkittäviä humanitaarisen oikeuden loukkauksia. Eli aseiden vientiä ei voi kategorisesti pitää myöskään aina perusteltuna, vaikka kyse olisikin puolustautumisesta.
Tarkoitus on muotoilla asevientiin liittyvää linjaa tarkemmin ja moniulotteisemmin kuin aiempi linja oli.
Kuinka suurista muutoksista lopulta on kyse?
Pidän niitä suhteellisen merkittävinä. Mutta tämä on työtä, jonka pitäisi jatkua myös puoluekokouksen jälkeen.
Puoluehallituksessa on käyty paljon keskustelua siitä, että meillä pitäisi olla enemmän keskustelua monenkeskisestä järjestelmästä kuten YK:sta.
En näe, että tämä uudelleenarviointi on valmis. Puoluekokous on yksi välietappi, mutta on tärkeätä, että työ jatkuu.
Ukrainan sota on pakottanut meitä siirtymään turvallisuuspolitiikan saralla periaatteiden tasolla käytävästä keskustelusta askeleen enemmän kohti reaalimaailmaa. Jos emme kykene keskustelemaan käytännön tasolla näistä kysymyksistä, meillä ei ole mitään roolia päätöksenteossa.
Hallitusvastuu tarkoittaa, että pitää ottaa kantaa tilanteessa, jossa ei riitä, että sanoo vastustavansa sotaa.
Mitkä ovat sinulle tärkeimmät asiat – eduskuntavaaleja lukuun ottamatta – tulevalla puoluekokouskaudella?
Kuten sanoin, pidän tärkeänä, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu jatkuu. Ensi kaudella on presidentin- ja europarlamenttivaalit. Molemmat kytkeytyvät kansainvälisen tason kysymyksiin.
”Ilmastotoimet eivät ole työpaikkojen ja teollisuuden vastakohta.”
Tulevalla kaudella pitäisi saada tehtyä asioita, joita ei tällä kaudella ole ollut mahdollista tehdä niin paljon. Ne liittyvät organisaation ja sen uudistamisen pohtimiseen.
Olen itse kokenut hirveän inspiroivana työn liittyen vihreään siirtymään ja uuteen teollisuuspolitiikkaan. Toivon, että sitä voidaan jatkaa ensi kaudella. Koen, että siinä on hyvää yhtymäpintaa kaikille.
Siinä on tärkeä viesti, että ilmastotoimet eivät ole työpaikkojen ja teollisuuden vastakohta, vaan edellytys sille, että Se on edellytys sille, että teollisuutta on Suomessa myös tulevaisuudessa.
Pitääkö vasemmistoliitolla olla tulevissa vaaleissa oma presidenttiehdokas?
Lähtökohtaisesti pidän sitä hyvin tärkeänä. Jos olisi yhteinen ehdokas muiden puolueiden kanssa, henkilön pitäisi olla sellainen, jonka taakse kaikki voivat ryhmittyä.
Minulla ei ole tiedossa, että sellaista olisi tulossa.
Olet johtanut vasemmistoliittoa vuodesta 2016. Miten arvioisit puolueen muuttuneen näiden kuuden vuoden aikana?
Asiat, jotka olivat aloittaessani hyvin repiviä, eivät ole yhtä ajankohtaisia. Esimerkiksi tällainen asia kuin ilmastopolitiikkaa ja nuoret punavihreät vastaan ay-liike.
Olemme tehneet paljon yhteistyötä ay-liikkeen kanssa näiden kausien aikana ja olemme tuoneet esiin, että on monta tapaa olla vasemmistolainen. Olemme tietoisesti halunneet korostaa, että vaikka tulemme eri taustoista, puolueen pitää olla paikka kaikille.
Onhan meillä ollut myös aika paljon kehitystä liittyen vallankäyttöön ja vastuuseen. Olemme taas hallitusvastuussa valtakunnallisesti ja sitten olemme esimerkiksi Turussa sekä Helsingissä nousseet niin sanottuihin pormestarikoalitioihin tai valtaa käyttävien puolueiden joukkoon.
Myös kuntatasolla valtaa käyttävänä puolueena joudumme miettimään, mikä on tarpeeksi hyvä kompromissi ja miten yhdistetään päätöksenteossa mukana oleminen siihen, että ollaan tarpeeksi selkeitä omien tärkeiden kysymysten kanssa.
Koen itse, että nämä kysymykset ovat olleet paljon enemmän esillä kuin aiemmin.
Vasemmistoliiton puoluesihteerin valintatapa muuttui viime puoluekokouksessa. Nyt valinnan tekee puoluevaltuusto mutta milloin? Riippumatta siitä, kuka tehtävään valitaan – onko ongelma, että valinta menee lähelle eduskuntavaaleja?
Jos muistan oikein sääntöpykälän, valinta tehdään ensimmäisessä puoluevaltuuston kokouksessa puoluekokouksen jälkeen. Eli se riippuu, milloin puoluevaltuusto on. Normaalisti se olisi marraskuussa.
Yksi vaihtoehto on järjestää ylimääräinen puoluevaltuuston kokous, mutta siitä emme ole keskustelleet.
Ei ole optimaalista, että valinta menee niin lähelle eduskuntavaaleja. Toisaalta tällaisia tilanteita voi aina tulla eteen. Sille ei voi mitään.
Mitä odotat erityisesti Porin puoluekokoukselta?
Odotan eniten mahdollisuutta nähdä ihmisiä ja olla yhdessä. Odotan niitä keskusteluita, joita siellä käydään.
Eduskuntavaaleihin on enää hyvin lyhyt aika. Toivon, että pystymme luomaan voimaantumisen tunnetta ihmisiin. Tämä tulee olemaan erittäin tärkeä ponnistus.
Kun katsoo etenkin kokoomuksen kannatuslukuja tällä hetkellä, näen, että meidän tehtävämme on tuoda esille kansan kielellä, mikä linjanvalinta seuraavissa eduskuntavaaleissa tulee olemaan.
Kokoomus on avoimesti liputtanut puolentoista miljardin sosiaaliturvan ja eläkeleikkausten puolesta. Meidän tehtävämme on saada viesti perille, mistä siinä on kyse.
Lue lisää: Vasemmistoliiton puoluekokoukseen kaksi viikkoa – nämä ehdokkaat hakevat puolueen johtoon
uutiskirje 
