Mara Sianan luonnonsuojelualue Keniassa perustettiin paimentolaiskansa maasaiden reservaatin vieressä sijaitsevaan laaksoon vuonna 2016. Tuolloin siellä ei elänyt ainuttakaan seepraa tai topiantilooppia ja vain yksi leijonalauma. Norsuja oli alle 150 ja puhveleita alle 200.
Nykyään alueen norsukanta on reilusti yli kolmensadan ja puhveleita on yli 400. Laaksossa vaeltaa mittavia seepra- ja topiantilooppilaumoja, ja leijonalaumojen määrä on kasvanut viiteen. Yhdessä leijonalaumassa on 10–30 yksilöä.
– Nyt näemme myös villien koirien ilmaantuvan. Niitä ei Maran ekosysteemissä aiemmin olekaan ollut, Samson Lenjin sanoo. Hän on Maailman Luonnon Säätiön eteläisen Kenian ja pohjoisen Tansanian ohjelmista vastaava koordinaattori.
”Norsut eivät halua joutua antilooppilauman keskelle. Lauma on niin valtavan kokoinen ja meluisa, että norsut pakenevat luonnonsuojelualueelle.”
Kun gnu-antiloopit lähtevät vuosittaisille vaelluksilleen maasaireservaatissa, luonnonsuojelualueesta tulee turvapaikka norsuille.
– Norsut eivät halua joutua antilooppilauman keskelle. Lauma on niin valtavan kokoinen ja meluisa, että norsut pakenevat luonnonsuojelualueelle, Mara Sianan johtaja Evans Silati selittää.
Kun ruoho Mara Sianan ulkopuolella on korkeaa sadekautena, leijonat puolestaan pakenevat alueelle. Ne metsästävät mieluummin lyhyessä ruohossa.
Yhteisö hyötyy
Ennen luonnonsuojelukäyttöä alue oli karjankasvattajien hallussa. Ylilaiduntaminen ja liiallinen karjan määrä johti ekosysteemin rappeutumiseen ja villieläinten kaikkoamiseen tilan puutteessa.
Luonnonsuojelualueen perustamisen jälkeen siellä laiduntamista rajoitettiin. Maasaiyhteisö voi viedä karjansa laiduntamaan muutaman kerran vuodessa turistisesonkien ulkopuolella ja kun yhteisön omat laidunmaat ovat kuivuuden vuoksi liian köyhiä.
Maasait ovat vankasti mukana luonnonsuojelualueen ylläpidossa. Se on monin tavoin heidän oma etunsa: he saavat alueelle lahjoittamistaan maista vuokratuloja. Lisäksi yhteisön nuoret hyötyvät alueen organisaation myöntämistä stipendeistä.
Mara Sianan tulot muodostuvat turisteilta perityistä maksuista.
Luonnonsuojelualuetta pidetään erinomaisena esimerkkinä yhteisöylläpitomallista. Se ei vain palauta rappeutuneen ekosysteemin monimuotoisuutta, vaan myös taloudellisesti voimaannuttaa aluetta ylläpitävän yhteisön.
uutiskirje 