Ruokaturva rapautuu kautta Afrikan. Ilmiötä ruokkivat Ukrainan sota, Afrikan sarven konflikti, maataloustarvikkeiden korkeat hinnat, ilmastosokit ja vähäinen mantereen sisäinen kauppa. Asiantuntijan mukaan vain valtioiden yhteistyö voi vastata olosuhteiden haasteeseen.
YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön FAOn ja Maailman ruokaohjelma WFP:n mukaan vuonna 2022 maailmassa on 24 maata, jotka luokitellaan nälänhätäkeskuksiksi. Näistä 16 on Afrikassa, ja niissä asuu 62 prosenttia ruokaturvan puutteista kärsivistä ihmisistä.
– Ilmastosokit ovat merkittävästi vaikuttaneet Afrikan hauraaseen ruokaketjuun. Afrikan sarvessa jatkuu pahin kuivuus vuosikymmeniin, Länsi-Afrikassa tulvii, ja Madagaskaria ja Mosambikia ruhjovat syklonit. Ilmastonmuutos pienentää entisestään jo aiemmin pieniä afrikkalaisia satoja, Brookings Institutionin vanhempi globaalin talouden ja kehitysohjelmien tutkija Hafez Ghanem sanoo.
Konfliktit heikentävät ruokaturvaa
Ghanemin mukaan myös mantereen sisäiset konfliktit heikentävät ruokaturvaa. Kohonnut ruoan hinta ja muu ruokaturvan rapautuminen puolestaan lietsovat konflikteja.
Konfliktien järkyttämien Afrikan sarven, Pohjois-Nigerian, Kongon demokraattisen tasavallan itäosan ja Sahelin alueen noin 137 miljoonasta asukkaasta 80 prosenttia on vailla ruokaturvaa.
Afrikan ruokaturvan puutteesta kärsivistä yli puolet asuu Kongon demokraattisessa tasavallassa, Etiopiassa ja Nigeriassa.
– Näillä kolmella maalla on kaksi yhteistä piirrettä: sotilaallinen konflikti ja haavoittuvuus ilmastonmuutokselle. Ukrainan sodan ja globaalin inflaation kaltaiset ulkoiset tekijät vielä heikentävät tilannetta, Ghanem toteaa.
Ruoan ja polttoaineiden maailmanmarkkinahintojen nousu haittaa varsinkin Etiopiaa, joka tuo suuren osan ruoastaan ja polttoaineistaan. Ruoan hinnan inflaatio oli vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla keskimäärin 40 prosenttia.
Yhteistyö selättää ongelmat
Hafez Ghanem suosittaa koko mantereen laajuisia hankkeita, joilla tehostettaisiin ruoan tuotantoa.
– Afrikan maanviljelijöillä on maailman pienimmät sadot, heidän peltonsa ovat maailman huonoimmin kastellut, ja niillä käytetään hehtaaria kohden vähiten lannoitteita. Mantereella myös investoidaan vähiten tutkimukseen ja kehitykseen.
– Ilman ajantasaista tutkimustietoa, laadukkaita lannoitteita, sertifioituja siemeniä ja entistä paremmin ilmastonmuutosta sietäviä kasvilajikkeita mantereen on hankala kääntää ruokaturvan heikkenemiskehitys, Ghanem sanoo.
Hän kuitenkin uskoo yleisafrikkalaisen yhteistyön selättävän ongelmat.
– Olen toiveikas, että mantereelle perustetaan neljä tai viisi maatalouden tutkimuskeskusta, toteutetaan yhteisiä kasteluprojekteja ja rakennetaan lannoiteyhtiöitä. Afrikka tuo noin 60 prosenttia lannoitteistaan, ja se tulee maanviljelijöille erittäin kalliiksi. Meillä on jo suuria lannoitteita tuottavia yhtiöitä, mutta niitä täytyy perustaa lisää.
Kaikkien Afrikan valtioiden allekirjoittama vapaakauppasopimus kiihdyttää tavaroiden ja palveluiden vapaata virtausta kautta maanosan. Ghanem uskoo sen voivan myös kasvattaa monen maan yhteisiä investointeja maatalouteen ja infrastruktuuriin. Sitä kautta kasvaisi maatalouden tuottavuus sekä ilmastonmuutoksen sietokyky.
uutiskirje 
