Muuttuva maa – tulisiko koko Suomi pitää asuttuna tulevaisuudessa?

Lappi kuusi, Oulun vaalipiiri 18. Tulevissa eduskuntavaaleissa maantieteellisesti valtavalta alueelta valitaan 24 kansanedustajaa. Samaan aikaan Helsingissä tarjolla on 23 ja Tampereella 20 kansanedustajan paikkaa, puhumattakaan Uudenmaan vaalipiirin 37 paikasta.

Suomen väestökehitys näkyy voimakkaasti myös eduskunnassa, ja ennusteiden mukaan kehitys on vain kiihtymässä. Kehityksen suunnasta voi perustellusti olla hyvin montaa mieltä, mutta se kannattaa tunnustaa.

Entistä pirullisemmaksi tilanteen tekee syntyvyys, joka on laskenut voimakkaasti. Alueelliset erot syntyvydessäkin alkavat olla valtavia.

Suomessa on pitkään sanottu, että koko maa on pidettävä asuttuna. Vaikka kysymys on sinänsä hassu, koska maa ei ole pitkään aikaan ollut kokonaan asuttu, lähdimme tällä kertaa kysymään sitä.

Timo Aro, aluetutkija:
Ei. Tosiasiassa Suomi ei ole ollut asuttu koko maan näkökulmasta enää vuosikymmeniin. ’Koko maan asuttuna pitäminen’ on mantra, jota mielellään toistetaan sopivissa yhteyksissä, vaikka keskittymis- ja kaupungistumiskehitys on jatkunut vaihtelevalla voimakkuudella jo vuosikymmenien ajan. Suurin osa maapinta-alasta on vakituisen asutuksen osalta asumatonta tai rakentamatonta.

Kaksi esimerkkiä kertoo mielestäni paljon. Ensiksi: neliökilometreittäin tarkasteltuna 68 prosenttia maapinta-alasta on kokonaan tyhjää, eli niissä ei asu vakituisesti yhtään ihmistä. Jos tarkastelu viedään tarkimmalle 250 x 250 metriä ruututasolla, niin 93 prosenttia ruuduista on tyhjiä vakituisesta asutuksesta.

Toiseksi: koko maan maapinta-alasta vain viisi prosenttia kuuluu kaupunkialueisiin, mutta niillä asuu jo nyt hieman yli seitsemän kymmenestä asukkaasta ja niissä sijaitsee noin kahdeksan kymmenestä työpaikasta. Asukkaiden ja työpaikkojen kaupungistumisaste on noussut tasaisesti jo pitkään.

Oma arvioni on, että kaupungistumis- ja keskittymiskehitys jatkuu lähitulevaisuudessa. Työn ja vapaa-ajan monipaikkaistuminen tasapainottaa kehitystä suurissa vapaa-ajan ja matkailun keskittymissä kaupunkien ulkopuolella, mutta ei käännä kehitystä kuin paikallisesti ja pistemäisesti.

Kuva: Antti Yrjönen

Merja Kyllönen, kansanedustaja:
Asiaa on hyvä tarkastella siitä näkökulmasta, onko se tällä väestökehityksellä mitenkään mahdollista?

Väestökato harvaan asutuilta alueilta etenee ja Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan väestörakenne muuttuu jatkossakin samaan suuntaan. Väestön väheneminen ei rajoitu vain varsinaisiin maaseutukuntiin, vaan koskee myös useimpia kaupunkeja kautta maan. Ennusteen mukaan vuonna 2040 väestö kasvaisi vain Uudenmaan maakunnassa, ja sielläkin vain maahanmuuton ansiosta.

Väestön kasautumiskehitystä ajavat voimat ovat niin vahvoja, että väestön keskittyminen jatkuu väistämättä. Kehitystä toki voidaan ja on perusteltua hillitä tukemalla suurempien keskusten ulkopuolisten alueiden kykyä luoda tuotantoa ja työllisyyttä.

Alueiden houkuttelevuutta määrittävät monet tekijät, mutta on ilmeistä, että tärkein niistä on alueen kyky tarjota hyvät aineelliset edellytykset hyvinvoinnille. Tämä tarkoittaa mahdollisimman hyvän toimeentulon turvaavia työpaikkoja, turvallista ja toimivaa asuinympäristöä, terveydenhuolto- koulutus- ja vapaa-ajanpalveluiden saatavuutta ja laatua, liikkumisen helppoutta, ja niin edelleen.

Myös ihmisten mieltymykset asuinpaikkojen suhteen ovat vaihdelleet. Kaupunkiasuminen on lisännyt suosiotaan. Mieltymykset voivat vaihdella ja osa väestöstä pitää joka tapauksessa pienempiä kaupunkeja tai maaseutua miellyttävämpänä asuinympäristönä.

Politiikalla on merkitystä. Hyvinvointivaltion harjoittama tulontasaus yksilöiden välillä on tärkeää, samoin julkisesti rahoitettujen yksilöiden hyvinvointia ja kehitystä tukevien palveluiden järjestäminen. Toinen ovat koko yhteiskuntaa ja sen kehittymistä palvelevat toiminnot, joissa ei lähtökohtaisesti ole alueellisia tavoitteita. Kolmanneksi ovat toimet, joilla tähdätään eri alueiden kehityksen tukemiseen halutulla alueittain erilaisella tavalla.

Jouni Kemppainen, päätoimittaja:
”Tulisiko” on mielestäni hieman vanhanaikainen lähestymistapa. Olen sitä mieltä, että koko Suomi kyllä kannattaisi pitää asuttuna.

Varsinkin tässä tilanteessa, kun Euroopassa on sota, on maanpuolustuksenkin kannalta tärkeää, että koko Suomea pystytään puolustamaan. Se onnistuu parhaiten, kun koko Suomi pidetään asuttuna.

Huomauttaisin, että ei ole hyödyllistä nähdä kaupunkeja ja maaseutua vastakkain, vaan tässä asiassa ne ovat mitä suurimmissa määrin rinnakkain ja tukevat toisiaan. Ihmiset haluavat joka tapauksessa asua eri tavalla: jotkut kaupungeissa, toiset maaseudulla, ja heille on annettava elämänsä eri vaiheissa siihen mahdollisuus.

Etenkin ruokahuollon järjestäminen hajautetusti on Suomen huoltovarmuuden kannalta ainoa järkevä ratkaisu. Hajautetussa yhteiskuntarakenteessa on muitakin hyötyjä verrattuna keskitettyyn, esimerkiksi energiantuotannon sekä liikenne- ja muun infrastruktuurin kannalta.

Kun ihmiset asuvat ympäri Suomea, se tarkoittaa myös sitä, että palveluiden, kuten perusasteen ja toisen asteen koulutuksen pitää olla mahdollista ja ihmisten saatavilla siellä missä he ovat.

Tietenkin myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden pitää olla saatavilla ympäri maata, ja niiden järjestämisvastuun on oltava hajautetusti uusilla hyvinvointialueilla. Vaikka nyt näyttääkin valitettavasti siltä, että sote-palveluita joudutaan tulevaisuudessa karsimaan, on se tehtävä reilusti siten, että sekä kaupungit että maaseutu tulisivat kohdelluksi oikeudenmukaisesti.