Paavo Arhinmäki (vas.) istui Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa reilut 15 vuotta sitten, kun Laajasalon Stansvikin metsäalueelle alettiin suunnitella rakentamista osayleiskaavassa. Hän pyöräili katsomaan paikkaa ja piti sitä niin arvokkaana, että se olisi syytä säilyttää nykyisille ja tuleville helsinkiläisille.
– Myös myöhemmin asemakaavavaiheessa vasemmistoliitto esitti, että Stansvikin arvokkaat vanhat metsät säästettäisiin. Muista ryhmistä vain muutama vihreä tuki meitä, enemmistö vihreistäkin halusi rakentamista, Arhinmäki muistelee.
Nyt tilanne on toinen. Kaupunginvaltuusto päätti viime keväänä strategiansa mukaisesti arvioida vain muutama vuosi aiemmin hyväksytyn kaavan uudelleen, mikä on hyvin poikkeuksellinen päätös.
– Tämä kuvaa arvojen muuttumista. Reilut 20 vuotta sitten, kun aloitin valtuustossa, jouduin usein lähes yksin puolustamaan luontoalueita. Ymmärrys on lisääntynyt erityisesti viime vuosina, nykyään kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestarina toimiva Arhinmäki arvioi.
Samantyyppinen on Myllypuron kupeessa sijaitsevan Matokallion tapaus. Luisteluhallin mahdollistava kaava oli hyväksytty yksimielisesti yli 15 vuotta sitten.
– Tässä maailmanajassa, varsinkin kun paikan ympärillä on asutus tiivistynyt, luontoalueen merkitys näyttäytyy aivan erilaisena kuin silloin, Arhinmäki sanoo.
Arhinmäen johtama kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta päätti viime tammikuussa jättää pöydälle esityksen luisteluhallin lainoittamisesta.
Arhinmäki näkee lähiluontokysymysten poliittisen merkityksen nousulle kolme keskeistä syytä: Ensinnäkin sosiaalinen media on helpottanut asukasliikkeiden toimintaa. Toiseksi kaupungin tiivistyessä luontokohteet ovat tulleet helsinkiläisille entistä tärkeämmiksi. Kolmanneksi koronapandemia sai ihmiset retkeilemään lähiympäristössä aiempaa enemmän.
Asuinrakentamistavoitteet ja arvokkaiden luontoalueiden säästäminen ovat Arhinmäen mukaan sovitettavissa yhteen.
– Uuden strategian mukaisesti arvioidaan entistä herkemmin, mitkä ovat arvokkaimpia ja monimuotoisimpia luontoalueita. Kaupunkia tiivistettäessä on rakennettava erityisesti jo aikaisemmin rakennettuihin paikkoihin. Lisäksi on rakennettava mieluummin korkeammalle ylöspäin kuin mattomaisesti matalaa, mikä vie enemmän tilaa luonnolta, Arhinmäki linjaa.
uutiskirje 