Vasemmistoliiton demokratia-seminaarissa tammikuussa 2003 kannettiin huolta suomalaisen kansanvallan rapautumisesta, joka näkyy erityisesti kansan heikkenevänä vaali-innostuksena. Erityisesti köyhät ja osattomat nukkuvat, samalla kun hyvätuloiset äänestävät ahkerasti.
Vasemmistoliitto pyrki herättämään keskustelua kasvavasta demokratiavajeesta suomalaisessa yhteiskunnassa vuoden 2003 vaalien alla. Eräs demokratiavajeen ilmentymä oli yhä useamman kansalaisen kokemus siitä, että asioihin ei voi vaikuttaa eivätkä päättäjät kuuntele kansaa.
Puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen mielestä demokratiavajeen taudinkuvaan kuuluu, että kansalaisten ja päättäjien arvomaailmat ovat etääntyneet toisistaan. Siimeksen mukaan tämä näkyi esimerkiksi Nato-, terveys- tai verokeskusteluissa. Merkittävä osa poliittisesta eliitistä kaavailee Nato-jäsenyyttä, yksityistää terveyspalveluita ja lupailee mittavia veronkevennyksiä, vaikka kansa hankkeita vastustaakin.
– Miten se on mahdollista? Siten, että päättäjien arvot edustavat vain osan ihmisistä arvoja – yleensä sen paremmin koulutetun ja paremmin toimeentulevan osan. Se taas johtuu pitkälti siitä, että niin monet pienituloiset, vähän koulutusta saaneet, työttömät ja opiskelijat jättävät äänestämättä, Siimes kuvasi vasemmistoliiton ja Vasemmistonuorten demokratia-seminaarissa.
Tilaisuudessa puhunut Tampereen yliopiston professori Pertti Suhonen kiinnitti myös huomiota köyhien ja osattomien passiivisuuteen.
– Jos he äänestäisivät enemmän, eduskunta olisi kovasti toisen näköinen, hän uskoi.
”Eiväthän poliitikot enää päätä”
Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen Risto Kalliorinne kertasi ”osallistumattoman kansalaisen monologissaan” syitä siihen, miksi äänestäminen ei jaksa innostaa.
– Eivät nouse päivärahat, eivätkä halpene asunnot, mutta omia palkkoja kyllä nostetaan. Sitä paitsi direktiivit tulevat Brysselistä, eiväthän poliitikot enää mistään päätä.
– Kun kaikki ehdokkaat laittavat nelivärimainoksia lehtiin ennen vaaleja ja sanovat, että palveluita pitää parantaa, niin valitse nyt siitä sitten. Monella jää kyllä valitsematta, Kalliorinne tiivisti fiktiivisen nukkuvien puolueen edustajan tunnot.
Vasemmistonuorten puheenjohtaja Paavo Arhinmäki puolestaan piti totena sitä, että puoluepolitiikka on huonossa huudossa nuorten keskuudessa. Hän korosti kuitenkin politiikka kiinnostaa nuoria aiempaa enemmän, jos se ymmärretään laajemmin yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi.
Seminaarin puheenjohtajana toiminut Aleksi Bardy sanoi äänestävänsä siksikin, että politiikan seuraaminen muuttuu kiinnostavammaksi.
– Se on sama kuin lätkämatsin katsominen silloin, kun on lyönyt vetoa tuloksesta.
uutiskirje 
