SDP on siirtynyt viime viikolla julkaisemissaan vaali- ja talousohjelmissa hätkähdyttävän vasemmalle. Voidaan puhua historiallisesta siirtymästä, Edelleen muistetaan sanat ”pari piirua vasemmalle” 1960-luvulta, kun puolueen johtoon valittiin Rafael Paasio.
Nyt liikutellaan taas piiruja, ja ehkä enemmänkin kuin parin verran.
Demarit torjuvat ohjelmassaan käytännössä kaikki leikkaukset. Talouden tasapainottamisessa puhutaan 3,5–6 miljardista eurosta, mutta säästöjen sijaan tavoite on tarkoitus saavuttaa talouskasvulla, parantuvalla työllisyydellä sekä isojen omaisuuksien ja pääomatulojen veronkiristyksillä.
Jos kuulostaa tutulta, niin SDP:n vaaliohjelma on lähes yksi yhteen vasemmistoliiton päivää aiemmin julkistaman kanssa. Monet ovat päivitelleet, että demareilla on vielä aavistuksen vähemmän menosäästöjä kuin vasemmistoliitolla. Tämän on tietenkin tarkoitus sanoa, että puolueen ohjelma on erityisen huono.
SDP:n ohjelma on iso yllätys. Oletus oli, että kaikki menee niin kuin ennenkin. Valtiovarainministeriö esittää leikkaustarpeen, jonka myös demarit nielevät lievennetyssä muodossa. Viime vuosikymmenet puolue on yleensä sopeutunut VM:n lääkkeisiin, ja vasemmistoliitto on jäänyt yksin vastustamaan leikkauksia laskusuhdanteessa.
Käänne tuli viime hallitusneuvotteluissa Antti Rinteen johdolla. Sanna Marin vie sitä nyt eteenpäin.
Vasemmistoliiton ideoilla laajempi kanto
Vasemmistoliiton kannalta tässä on hyvää ja huonoa – tai ainakin vähemmän hyvää.
Hyvää on se, että puolueen viestillä on aiempaa laajempi kannatus. Leikkaukset eivät ole oikotie onneen, vaan tulevaisuuteen on investoitava jatkossakin. Se on kestävän kasvun tie, myöntää nyt sosiaalidemokraattinenkin talouskeskustelija.
Suoraan vasemmistoliitosta demarit ovat omaksuneet puheen siitä, että Tanskan veroasteella Suomen taloudessa ei olisi aliäämää.
Vasemmistoliitto on esittänyt koko vaalikauden pörssiin listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoveroedun huomattavaa kiristämistä. Ainakaan näkyvää tukea sille ei ole demareista tullut, mutta nyt tulee.
SDP hyväksyi Juha Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen, vasemmistoliitto oli yksin vastaan. Nyt demaritkin vaativat kikyssä palkansaajille sovittujen työnantajamaksujen palauttamista työnantajille.
Laajemmin ottaen vasemmistoliitto ei jää tulevissa vaalikeskusteluissa yksin vastustamaan miljardileikkauksia ja samalla tavalla omaan nurkkaan kuin vuoden 2015 vaaleissa, jotka päättyivät karvaaseen tappioon. Koko leikkauskeskustelu käydään uudelta pohjalta.
SDP pelkistää: me tai kokoomus
Entä ne huonommat puolet?
Kun SDP on näin paljon vasemmistolaistunut, se uhkaa syödä hapen vasemmistoliitolta. Mikä on vasemmistoliiton oma juttu, kun demarit ovat samalla linjalla, mutta paljon suurempana puolueena uskottavampi vastavoima porvarihallitukselle? Siihenhän SDP haluaa nämä vaalit pelkistää: se vastaan kokoomusvetoinen porvarihallitus.
Sanoma näyttää myös uppoavan. Nyt näkee jopa aktiivisesti vasemmistoliittoa kannattavien puhuvan taktisesta äänestämisestä näissä vaaleissa. Että äänestämällä tällä kertaa demareita ollaan varmistamassa jatkoa Marinin hallitukselle.
Mutta eihän se näin mene.
Pelkästään taloutta tuijottamalla saa väärän käsityksen siitä, että SDP ja vasemmistoliitto ovat nykyään samaa puuta. Vasemmistoliiton vahvoja alueita ovat lisäksi työelämään liittyvät aloitteet, joita naapuripuolueesta saa hakemalla hakea.
Erityisen vahva vasemmistoliitto on perinteisesti ollut ja on ihmisoikeus- ja ympäristöpolitiikassa, SDP taas silmiin pistävän veltto ja kunnianhimoton.
Niillä ei kuitenkaan vaaleja voiteta, vaan taloudella ja tulevaan hallitukseen liittyvillä asetelmilla.
Nykyisen hallituksen poikkeuksellisen hyvät suosioluvut ja kokoomuksen kannatuksen lasku pitävät vaihtoehdot avoimina. Nyt on poikkeuksellisen hyvä tilaisuus koko vasemmiston rinta rinnan esittää vaihtoehto jo väistämättömältä näyttäneelle paluulle edellisen hallituksen porvarimeininkiin. Se edellyttää kuitenkin hyvää vaalitulosta kummaltakin puolueelta.
uutiskirje 
