Tutulta kuulostaa. Myös vuoden 2003 eduskuntavaaleissa puhuttiin velkaantumisen kiroista ja vaadittiin samaan aikaan tuntuvia veronkevennyksiä. Silloin kokoomuksen tavoitteena oli kahden miljardin veroale, kun sille nyt riittää miljardi. Talouden odotettiin kasvavan kolme prosenttia.
Tunnelman pilaajaksi ilmoittautui valtiovarainministeri Sauli Niinistö muistuttamalla, että vuonna 2003 ja 2004 valtio velkaantuu suunniteltua enemmän yhteensä 2,5 miljardilla eurolla. Talouskasvu taas näytti jäävän ennustettua hitaammaksi.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Pekka Sauramo jakoi Niinistön huolen matalasta kasvusta, mutta hänen johtopäätöksensä siitä oli päinvastainen kuin menoleikkauksia väläytelleen valtiovarainministerin. Kasvava velka ei ole ongelma.
– Suomessa valtiovarainministeri on henkilö, jonka tulee virkansa puolesta olla aina huolissaan valtiontalouden tilasta. Tässä suhteessa Niinistö ei ole tehnyt poikkeusta, Sauramo arvioi helmikuussa 2003.
– Itse tulkitsisin Niinistön puheenvuoroa niin, että siinä ei ole kysymys ainoastaan tästä konkreettisesta lähitulevaisuuden kehityksestä, vaan minusta hänen omassa ajattelussaan ylikorostuu tällainen kassanvartijan rooli.
Sauramo sanoi, että Niinistöllä on kioskin pitäjän näkökulma talouteen. Siinä ajattelussa pyritään pitämään valtiontalous tasapainossa hinnalla millä hyvänsä, ja unohdetaan suhdannepoliittiset näkökulmat.
Hän itse piti luontevana, että valtiontalouteen annetaan laskusuhdanteessa muodostua alijäämää. Talouden kääntyessä nousuun se kuitenkin tasapainottuu. Pahinta matalassa suhdannetilanteessa olisi kiristää valtion kassan nyörejä laskusuhdanteen takia.
Veronkevennyksiä perusteltiin dynaamisilla vaikutuksilla: ne maksavat itse itsensä. Sauramo piti tällaista väitettä puoskarointina.
– Jos verotusta kevennetään, niin väistämättä verotulojen kertymä sitten pienenee. Ei Suomesta löydy sellaista tutkimusta, joka osoittaa, että tuloverotuksen keventäminen itse asiassa lisää verotuloja.
Omat arvot verhotaan taloudelliseksi pakoksi
Hänestä oli myös pelkkää propagandaa sanoa, että tuloverotuksen keventäminen on väistämätöntä ja että se johtuu taloudellisista pakoista.
– Se perustelu ei toimi. Globalisaation on sanottu johtavan siihen, että meidän pitää muiden maiden mukana alentaa tuloverotusta. Mutta niin kauan kuin työvoiman liikkuvuus on pientä, meillä on aina varaa päättää tiettyyn rajaan asti tuloverotuksen tasosta varsin pitkälle itse.
– Myös valtiovarainministeri Sauli Niinistö käyttää sellaista retoriikkaa, jossa pohjimmiltaan omat arvot puetaan taloudellisten pakkojen kaapuun. Talouspoliittisissa linjaratkaisuissa on enemmän kysymys arvoista ja arvostuksista kuin suomalaisen talouskeskustelun perusteella voisi päätellä.
Suomalaisessa keskustelussa on taipumusta perustella omaa kantaa ainoalla oikealla vaihtoehdolla. Se hiipi jälleen esiin vuoden 2003 vaalikeskustelussa.
uutiskirje 
