Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen (vas.) sanoo, että tuskin kenelläkään on viisasten kiveä, jolla ratkaista vanhenevan ja pienenevän väestön ja samaan aikaan kasvavan hoivan tarpeen ongelma työvoimapulan aikana.
Väestön rakenteen korjaaminen on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta.
– Väestön rakenteen vinoumaa voi pyrkiä lieventämään ja siihen voi sopeutua. Mutta kenelläkään ei ole tähän taikalääkettä. Se on yli vuosikymmenten prosessi ja liittyy pitkälti ihmisten perheellistymisvalintoihin, Sarkkinen pohtii.
– Eliniän piteneminen on hieno yhteiskunnallinen saavutus. Mutta olemme väestön ikääntymisessä erittäin vaikeassa tilanteessa. Työikäisen väestön määrä vähenee ja ikääntyminen koskee myös terveydenhuollon henkilöstöä.
Oman mausteensa vyyhteen tuovat koronapandemian osaltaan aiheuttamat hoitojonot.
– Viime vuosina on keskitytty niin paljon koronan hoitoon, että on syntynyt iso hoito- ja palveluvelka. Se alkaa nyt purkautua ja kuormittaa sosiaali- terveydenhuoltoa, hän sanoo.
– Samaan aikaan hoitohenkilökunta on väsynyttä ja kyllästynyttä. Ja ihmiset ovat henkisestikin huonommassa kunnossa sekä aiempaa sairaampia juuri hoitovelan vuoksi. Onkin välttämätöntä panostaa sotehenkilöstön työehtoihin ja työhyvinvointiin.
Lisää maahanmuuttoa
Maahanmuutosta voisi löytyä osaratkaisu.
– Maahanmuutto on yksi keskeinen keino. Ilman sitä tilanne olisi paljon vaikeampi, Sarkkinen sanoo.
– Mutta sitä pitää pystyä yhä kasvattamaan..Opiskelemaan tulevat pitäisi saada jäämään tänne. Humanitäärisestä syystä tulevat pitäisi pystyä työllistämään ja integroimaan yhteiskuntaan. Lisäksi meillä on paljon byrokraattisia esteitä, jotka pitäisi purkaa.
– Maahanmuuttajataustaisten naisten työllisyysaste on heikko ja moni opiskelemaan tuleva lähtee pois.Se kertoo siitä, että integraatiossa ja kotouttamisessa on ongelmia.
”Ikääntyminen koskee myös terveydenhuollon henkilöstöä.”
On olemassa myös joukko rakenteellisia esteitä, joita voitaisiin korjata poliittisilla päätöksillä.
– Yksi on tuloraja, joka on niin suuri, etteivät ihmiset pysty tuomaan perhettään tänne. Harva jää maahan pysyvästi, jollei saa perhettään luokseen.
Jo nyt hyvin koulutetut voivat valita, minne menevät tilanteessa, jossa työvoimapula ja ikärakenteen muutos ovat haasteena lähes kaikkialla Euroopassa.
Miksi kukaan haluaisi tulla kylmään ja kalseaan Suomeen?
– Onhan tämä toisaalta maailman onnellisin maa. On turvallista, vakaata ja väljää. Täällä voi kasvattaa ja kouluttaa lapsensa ilman valtavia maksuja, Sarkkinen sanoo.
– Mutta on myös tunnustettava, että koulutetulla väestöllä on varaa valita. Siksi meillä pitäisi rakentaa ihmisläheisesti maahanmuuttoprosessia ja siihen liittyviä palveluja.
Maahanmuuton ohella työvoiman satavuutta helpottaisi se, että ihmiset olisivat terveitä ja pääsisivät töihin sekä jaksaisivat olla töissä.
– Ja ihmiset uskaltautuisivat perheellistyä, jos sellainen toive on. Mutta siihen voi vaikuttaa vain rajallisesti.
Ministeri arvioi, että yksi lääke työvoimapulaan on ikäsyrjinnän lopettaminen. Pitää alkaa arvostaa kokeneitakin työntekijöitä.
– Ikäsyrjintä ei ole oikein eikä meillä ole varaa siihen. Ei ole varaa syrjiä myöskään työkykyrajoitteisia tai niitä, joilla on ei-suomalainen sukunimi. Tästä löytyisi iso potentiaali niin sotesektorille kuin laajemmin yhteiskunnassa.
Yhä lisää koulutusta
Vaikka väestö vähenee, palvelun tarve ei vähene. Se kasvaa, koska kansa vanhenee.
– Palvelujen tarve kasvaa, kun varsinkin yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa. Voimme pyrkiä vähentämään palvelujen tarpeen kasvua panostamalla terveyden edistämiseen, Sarkkinen sanoo.
Joka tapauksessa kuitenkin tarvitaan hoitohenkilökuntaa.
– Ensiksikin pitää kouluttaa riittävästi hoitajia ja muita soteammattilaisia, Sarkkinen sanoo.
Pääministeri Sanna Marinin hallitus onkin lisännyt aloituspaikkoja.
”Ei voi sanoa samaan aikaan, että verot alas ja lisää rahaa ja palkkaa sosiaali- ja terveyssektorille.”
Toiseksi työnjakoon pitää puuttua.
– Tarkoituksenmukainen työnjako sekä soteammattien sisällä että tukipalveluiden välillä pitäisi varmistaa. Ei ole tehokasta, että esimerkiksi lääkäri käyttää työaikaa sihteerin töihin tai hoitaja siivoaa, ministeri toteaa.
– Jos pystyisimme enemmän hyödyntämään muiden kuin hoitoalan ammattilaisten osaamista, pystyisimme vapauttamaan sotealan työvoimaa hoito- ja asiakastyöhön, eli siihen, mihin ihmiset on koulutettu.
Lisäksi pitäisi kehittää johtamista.
– On toki hyvääkin johtamista, mutta sotealalta kuulee paljon vanhanaikaisesta johtamisesta ja hierarkkisesta kulttuurista. Se ei ole omiaan sitouttamaan työntekijöitä alalle tai lisäämään työviihtyvyyttä. Ihmiset äänestävät jaloillaan, jos eivät viihdy työssään. On myös selvää, että sotealan työehtojen on oltava kunnossa.
Palvelut kustannetaan verorahoilla
Myös tuottavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Sarkkinen puhuu paremmin tekemisestä, prosessien kehittämisestä ja oikea-aikaisuudesta.
– Ihmiset pitäisi hoitaa ja palvella oikea-aikaisesti ja mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, jolloin voi olla, että tarvitaan vähemmän hoitamista. Jos ihmiset eivät saa palvelua, eivät osaa hakea sitä tai joutuvat jonottamaan, syntyy häiriökysyntää, kun joka paikasta haetaan palvelua eikä sitä saa oikein mistään. Samaan aikaan vaivat ja ongelmat paheneva, ja lopulta ollaan erikoissairaanhoidon kalliiden palvelujen piirissä, ministeri kuvailee.
Lisäksi on oltava riittävä rahoitus.
– Tämä kytkeytyy kysymykseen, paljonko haluamme kansantaloutena käyttää rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, Sarkkinen toteaa.
– Me käytämme vähemmän rahaa sotepalveluihin kuin muut pohjoismaat ja se näkyy niin palveluissa kuin työntekijöille. Vasemmistoliiton mielestä sotepalvelujen rahoitusta täytyy vahvistaa.
”Perustulosta ei ole nyt saavutettavissa yhteisymmärrystä.”
Hän toivoo, että oltaisiin rehellisiä sen suhteen, että jos halutaan käyttää enemmän rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, siihen tarvitaan verorahoja.
– Mistään muualta ei tähän tule rahaa. Ei voi sanoa samaan aikaan, että verot alas ja lisää rahaa ja palkkaa sosiaali- ja terveyssektorille. Semmoista lisärahaa ei saada muualta kuin veroista. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on se epärehellisyys, että tätä ei aina myönnetä.
– Jos uskoo, että maahanmuutosta ja kehitysyhteistyörahoista löytyy varat soten rahoitukseen, ei tunne mittakaavaeroja. Niihin käytettävät rahat ovat pikkurahoja verrattuna sosiaali- ja terveydenhuollon rahoihin.
– Jos haluamme pitää huolta siitä, että kaikki suomalaiset saavat ansaitsemansa hoidon ja ikäihmiset hoidetaan arvokkaasti, ei voida alentaa veroja. Se on täysin mahdoton yhtälö.
Työvoimapulaa syrjemmilläkin seuduilla
Sarkkinen haluaa olla toiveikas alueellisen tasa-arvon suhteen.
– Ennen oli hokema, ettei syrjemmillä alueilla ole töitä. Nyt on töitä muttei aina tekijöitä. Toki on myös työttömyyttä eli kohtaanto-ongelma, mutta esimerkiksi Lapissa on huutava pula työntekijöistä matkailusektorilla ja teollisuudessa.
– Uudet globaalitalouden trendit kuten vihreä siirtymä ja uusiutuva energia sekä teollisuuden rakennemuutos luovat valtavasti mahdollisuuksia pohjoiseen Suomeen ja laajemminkin ruuhka-Suomen ulkopuolelle. Tämä luo mahdollisuuksia, mutta olennaista on, että saadaanko sinne työvoimaa ja jäävätkö ihmiset sinne.
Ministeri toteaa, että työllisyyden aluekehityksen kannalta oleellinen asia, johon valtakunnan politiikalla voidaan vaikuttaa, on koulutusmahdollisuudet.
– Pitäisi pitää yllä laajaa koulutusverkkoa, koska kuitenkin ihmiset jäävät usein opiskelupaikkakunnalle tai sen läheisyyteen. Lisäksi liikenneyhteyksien pitää toimia
Elinkeinopolitiikan suuri haaste puolestaan on jalostusasteen nostaminen.
– Ettemme olisi raaka-aineaitta, jossa kaadetaan puut ja tehdään niistä vessapaperia kiinalaisille. Pitäisi pystyä parempaan, että Suomeen jäisi enemmän arvonlisää. Samalla käytettäisiin arvokasta raaka-ainetta myös ympäristön kannalta tehokkaammalla tavalla.
Nyt vasta rakennetaan soteuudistus
Hallituksen suuri ponnistus, soteuudistus eli sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistus on ollut voimassa reilun kuukauden. Sarkkisen mielestä alku on mennyt yllättävänkin hyvin.
– Alussa kyse on turvallisesta siirtymästä eli siitä, että palvelut jatkuvat ja palkat maksetaan. Ottaen huomioon uudistuksen valtavan mittakaavan, ongelmat ovat olleet pieniä ja yksittäisiä, hän sanoo.
Hän muistuttaa siitä, että vasta nyt alkaa varsinainen uudistaminen, ja se kestää vuosia.
– Oleellista on peruspalveluiden vahvistaminen. Meillä terveyskeskusten ja peruspalvelujen resurssointi on heikennyt, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että lääkäreitä liian vähän perusterveydenhuollossa, kun taas erikoissairaanhoito on kasvanut. Tämä asetelma vinoutuu entisestään, kun perustason palvelut eivät toimi. Iso tavoite on korjata tämä, kun kaikki palvelut nyt ovat samoissa käsissä.
Sarkkinen toteaa, että muutosta tehdään poikkeuksellisen vaikeassa historiallisessa hetkessä. On koronapandemia, hoitovelka, sota, inflaatio.
– Se hankaloittaa prosessia. Paine on niin suuri, koska on patoutunutta kysyntää ja samaan aikaan uupumusta henkilöstössä ja palveluketjuissa. Onneksi saimme neuvoteltua valtion lisäbudjettiin lisärahoitusta sotealueille, ministeri sanoo.
Ei perustuloa
Myös sosiaaliturvaa ollaan uudistamassa. Se ei ehdi tapahtua tällä hallituskaudella.
– Kyseessähän on aivan erilainen uudistus kuin soteuudistus, Sarkkinen muistuttaa.
– Sotu-uudistus ei ole yksi lakipaketti, vaan kokonaisuus, jossa identifioidaan erilaisia kehittämistarpeita ja yleisiä kehittämissuuntia, joista seuraava hallitus voi lähteä uudistamaan sitä pala palalta kohti yhtenäisempää perusturvaa. Nyt meillä on yli 100 sosiaaliturvaetuutta. Ihmiset sitten yrittävät selvitä tässä viidakossa.
Hän toteaa olevan selvää, että tässä parlamentaarisessa uudistuksessa ei päästä vasemmistoliiton tavoittelemaan perustuloon.
– Perustulosta ei ole nyt saavutettavissa yhteisymmärrystä. Sitä eivät kannata meidän lisäksemme kuin vihreät. Mutta kehityssuunnasta nykyjärjestelmän puitteissa on löydetty yhteisymmärrys. Näen sen askeleena kohti perustuloa. Joskus sille ehkä löytyy riittävästi tukea. Mutta ei nyt.
uutiskirje 
