Tshetshenian kansanmurhan silminnäkijän, toimittaja Anna Politkovskajan kirja Toinen Tshetshenian sota ilmestyi suomennettuna huhtikuun alussa vuonna 2003. Kymmenet venäläisjoukkojen terrorin uhrit kertoivat omalla nimellään, mitä maassa oli tapahtunut vuodesta 1999 lähtien, jolloin kansainvälisesti arvostettu valtiomies, presidentti Vladimir Putin käynnisti uuden hyökkäyksen.
Novaja Gazeta -lehden toimittaja Anna Politkovskaja oli vieraillut sodan syttymisen jälkeen Tshetsheniassa yli 40 kertaa, usein henkensä kaupalla. Hänen raporttinsa sodasta olivat hirveää luettavaa. Politkovskaja ei kirjoittanut sotilaiden ja sissien välisistä taisteluista, sillä hänelle sota näyttäytyi venäläissotilaiden siviileihin kohdistamana terrorina, jossa kuka tahansa voi joutua pidätetyksi, kidutetuksi ja tapetuksi.
Politkovskaja murhattiin lokakuussa 2006.
Kansainvälistä yhteisöä YK:ta myöten hän soimasi silmien ummistamisesta terrorisodan kauhuilta. Kitkerästi Politkovskaja kirjoitti YK:n pääsihteerin Kofi Annanin Moskovan vierailusta toukokuussa 2001. Vierailun aikana ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch julkisti selonteon Groznyin lähellä sijaitsevasta 51 ruumiin joukkohaudasta.
Kofi Annan pysyi kuitenkin kuurona Tshetshenian ihmisoikeustilanteelle, sillä se oli hinta Venäjän tuesta hänen jatkokaudelleen YK:n pääsihteerinä.
Hirmuteot eivät kuuluneet vain takavuosiin. Ihmisoikeusjärjestö Memorialin mukaan vuonna 2002 Tshetsheniassa katosi jäljettömiin 2 800 ihmistä. Ainakin 700 murhattiin.
Venäjällä oli vapaat kädet
Politkovskajan raporttien parasta antia olivat tavallisten ihmisten kertomukset kokemuksistaan terrorisodan jaloissa. Kun sota joskus on ohi, ei kansainvälinen yhteisö voi puolustaa välinpitämättömyyttään sillä, ettei asiasta ollut tietoa, KU:ssa ennakoitiin. Tästä oli yksityiskohtaista tietoa, mutta se ei kiinnostanut, koska maailma tarvitsi Venäjän tuen terrorismin vastaiselle sodalle ja siksi Venäjä oli saanut vapaat kädet omalle sodalleen.
uutiskirje 