Presidenttipeli käynnistyy toden teolla kuluvan vuoden syksyllä, kun puolueet alkavat virallisesti nimetä ehdokkaitaan ensi vuoden tammikuussa järjestettävään presidentinvaaliin. Vihreiden Pekka Haaviston kampanjan tukiyhdistys on jo perustettu.
Vasemmistoliitossa käydään pohdintaa, kannattaako presidentinvaaleihin asettaa oma ehdokas. Kyllä kannattaa ja kyllä pitää. Haaviston taakse puolue ei voi ensimmäisellä kierroksella mennä, ja vielä vähemmän sitä voi tehdä SDP:n ehdokkaan kohdalla. Nyt linjaerojen pitää näkyä – ja kunnolla.
KU on haastatellut myös vasemmistoliiton piirijärjestöjen puheenjohtajia siitä, kannattaisiko puolueen asettaa oma presidenttiehdokas. Juttu julkaistaan KU:n verkkolehdessä myöhemmin tällä viikolla.
Vasemmiston ehdokkaalla on mahdollisuus menestyä presidentinvaalissa kokoaan paremmin ja polkaista puolueen eduskuntavaaleissa nuupahtanut kannatus uuteen nousuun. Ei pidä unohtaa, että keskustan viimeisin kannatusnousu vuoden 2011 vaalitappion jälkeen alkoi Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanjasta 2012. Kuutta vuotta aikaisemmin suhteellisen tuntematon puoluejohtaja Timo Soini nousi ensi kertaa valtakunnanjulkisuuteen presidentinvaalissa 2006.
Enää pitäisi vain löytää ehdokas. Vasemmistoliiton kohdalla ongelma on aiemmin ollut, että kukaan ei oikein halua lähteä puolueen presidenttiehdokkaaksi. Vastentahtoisia ehdokkaita on ollut, mutta tällä kertaa sellaiseen ei ole varaa.
Samalla tulee huolehtia, että kampanja tehdään kunnolla ja yhtenäisesti. Ehdokas ei saa jäädä yksin kiertämään Suomea.
Ilmiselvin vaihtoehto olisi puolueen istuva puheenjohtaja Li Andersson, joka on vasemmistoliiton ylivoimaisesti suosituin poliitikko tällä hetkellä. Anderssonin poliittiset vastustajatkin myöntävät usein hänen osaavan asiansa ja perustelevan kantansa hyvin. Ei ole vaikea kuvitella, että Andersson saisi presidentinvaalissa kannatusta myös muilta kuin vasemmistoliiton kannattajilta.
Puolueväen keskusteluissa esille on noussut myös europarlamentaarikko Silvia Modigin nimi. Kaksi kautta eduskunnassa istunut Modig on profiloitunut oikeudenmukaisen siirtymän puolestapuhujaksi Euroopassa.
Presidentinvaalikampanja voisi olla hyvä tilaisuus Modigille saada valtakunnallista näkyvyyttä myös seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin, jotka järjestetään jo kesällä 2024. Lisäjulkisuus ei tekisi pahaa vasemmistoliitolle. Päinvastoin, se helpottaisi puoluetta saamaan tavoitteitaan julkisen keskustelun valtavirtaan.
Kolmantena vaihtoehtona voisi olla valtakunnanpolitiikasta hetken sivussa ollut Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki. Hänen meriiteikseen voi laskea sen, että hän on saanut koko puolueen historian aikana eniten ääniä presidentinvaalissa. Vuonna 2012 silloinen kulttuuriministeri Arhinmäki keräsi 5,48 prosenttia ensimmäisellä kierroksella annetuista äänistä.
Vasemmistoliiton ehdokkaalla on kaikki mahdollisuudet menestyä hyvin. Nyt valitaan ensimmäistä kertaa presidentti sotilasliittoon kuuluvalle Suomelle, joten omalle viestille on tilausta.
Vaalit käydään myös kriisiytyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa kansainväliset suhteet ovat nousseet poikkeuksellisen tärkeäksi teemaksi. Ihmisoikeusperustaiselle ulkopolitiikalle, ydinaseriisunnalle ja sopimusperustaiselle maailmanjärjestykselle tarvittaisiin puolustajia.
Kesä on aika pohtia ja puntaroida. Syksyllä pitää jo tulla tieto ehdokkaan nimestä.
uutiskirje 
