Nälkäisten määrä maailmassa on ollut viime ajat kasvussa, mutta asiantuntijoiden mukaan niin ei tarvitsisi olla. Nälän voittaminen onnistuu, kunhan poliittista tahtoa ja rahaa löytyy.
Nälkäisten määrä maailmassa ylitti viime vuonna 800 miljoonaa. Niitä, joilla ei ole varaa terveelliseen ruokavalioon on jo yli 3 miljardia, YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO tilastoi.
FAOn tuoreen raportin pitäisi herättää maailma taisteluun nälkää vastaan, YK:n alainen maatalouden kehitysrahasto Ifad vetoaa. Avain on maatalouden ja pienviljelyn kehittäminen.
– Nälkää ja ruokaturvan heikkoutta kuvaavat luvut muistuttavat meitä vuosittain synkästä todellisuudesta. Emme ole pelkästään jäljessä tavoitteista, vaan koko ajan kauempana niistä, Ifadin pääjohtaja Alvaro Lario sanoo IPS:n haastattelussa.
Vuonna 2022 maailmassa oli 122 miljoonaa nälkäistä suuta enemmän kuin ennen koronapandemiaa.
Saadaanko nälkä nollattua?
YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyy nälän ja aliravitsemuksen nollaaminen vuoteen 2030 mennessä. Se tarkoittaa, että kaikilla – eritoten lapsilla ja muilla haavoittuvilla ryhmillä – on riittävästi ravitsevaa ruokaa ympäri vuoden.
Herää kysymys, onko tavoite realistinen nykytilanteessa?
– Yltäkylläisyyden maailmassa, jossa eriarvoisuudet ovat kasvussa, nälän nollaus on ainoa oikea tavoite, Lario vakuuttaa.
– Se on mahdollista. Tarvitaan vain poliittista tahtoa, riittäviä investointeja ja oikeita linjauksia.
Ajatushautomo Food Tankin pääjohtaja Danielle Nierenberg syyttää poliittisia päättäjiä epäonnistuneesta priorisoinnista.
– Kuljemme kohti katastrofia, jos emme huolehdi heikoimmista silloin, kun tapahtuu sellaisia asioita kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan tai inflaation kiihtyminen maailmanlaajuisesti, hän pohtii.
– Nälkäiset ihmiset ovat usein vihaisia, ja hyvällä syyllä, Nierenberg muistuttaa.
Naisten oikeudet kunniaan
– Ratkaisuja maailman nälän lopettamiseksi on olemassa, mutta ne edellyttävät rohkeita ja yksituumaisia poliittisia toimia, avustusjärjestö Oxfamin ruokapolitiikasta vastaava Hanna Saarinen vakuuttaa. Myös hän patistaa valtioita tukemaan pieniä ruuantuottajia.
Saarinen muistuttaa, että kehitysmaissa pientiloja viljelevät naiset ovat avaintekijöitä ruuantuotannossa, joten heidän oikeuksiaan on parannettava.
Larion mukaan erityisesti Afrikassa ruokaturvan heikkenemiseen vaikuttaa samanaikaisesti monta tekijää: konfliktit, köyhyys, infrastruktuurin puuttuminen ja energiapula, heikot koulutusmahdollisuudet sekä nopea väestönkasvu.
Samaan aikaan Afrikasta löytyy kuitenkin voimavaroja, joilla ruokaturvaa voidaan parantaa: maata, luonnonvaroja ja nuori väestö.
Köyhyys ruokkii epävakautta
Viime aikoina rahaa on virrannut aivan muuhun kuin maatalouden kehittämiseen. Vuonna 2022 maailman sotilasmenot kasvoivat 3,7 prosenttia ja yltivät ennätysmäiseen 2 240 miljardiin dollariin, ruotsalainen rauhantutkimuslaitos Sipri laskee.
Lario kehottaa valtioita muistamaan, että nälkä ja köyhyys ruokkivat konflikteja, muuttoliikkeitä ja epävakautta. Ukrainan sota ja monien maiden riippuvuus tuontiruuasta ovat osoittaneet, miten tärkeitä ruokaomavaraisuus ja ruokaturva ovat kansalliselle turvallisuudelle.
– Jotta sota nälkää vastaan voitetaan, on lisättävä rutkasti investointeja maaseudun kehitykseen ja pienviljelyyn, hän kiteyttää.
Larion mukaan maatalouteen sijoitettu raha vähentää köyhyyttä kolme kertaa tehokkaammin kuin mikään muu investointi. Esimerkiksi monessa Afrikan maassa maatalous on yhä talouden selkäranka.
Maatalous saa rippeitä kehitysavusta
Maatalouden osuus vauraiden maiden antamasta kehitysavusta on junnannut 4–6 prosentissa ainakin pari vuosikymmentä. Vuonna 2021 maatalouden osuus kaikesta kehitysavusta jäi vajaaseen kymmeneen miljardiin dollariin.
Afrikan unioni hyväksyi vuonna 2014 Malabon julistuksen, joka ohjeisti valtiot sijoittamaan kymmenesosan budjetistaan maatalouteen. Harva maa kuitenkaan teki niin, Lario sanoo.
Maailman ilmastorahoituksesta on päätynyt pienviljelijöille alle kaksi prosenttia, vaikka he ovat suurimpia ruuantuottajia, hän jatkaa.
Ifad arvioi, että kestävän ruokaturvan rakentaminen vuoteen 2030 mennessä edellyttäisi noin 400 miljardin dollarin vuotuista sijoitusta.
– On puututtava nälän ja maaseudun köyhyyden perimmäisiin syihin. Sen laiminlyöminen tulee kalliiksi: jokainen nyt sijoitettu dollari säästää meiltä jopa kymmenen dollaria hätäapukuluja tulevaisuudessa, Lario sanoo.
lehti 