Mies ampuu joukon satunnaisia vastaantulijoita Loimaan seudulla. Toinen puukottaa junaa odottavia matkustajia Hyvinkäällä. Saman aamupäivän aikana tehdään joukkomurhat myös Mikkelissä ja Helsingissä. Murhaajat kuvaavat videoita uhreistaan ja lataavat ne Tiktokiin. Käynnissä on sairas kilpailu siitä, kuka tappaa eniten ihmisiä. Yhteensä uhreja tulee kymmeniä.
Turun ammattikorkeakoulun rehtorin Vesa Taatilan ensimmäinen rikoskirja ei päästä lukijaansa helpolla, eikä varmasti ole tarkoituskaan. Murhapeli on kuvottavinta, mitä suomalaisessa dekkarigenressä on julkaistu. Kuvottavin ei tarkoita, että kirja olisi huono, päinvastoin. Se on pelottava kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun väkivaltafantasiat muuttuvat todeksi. Kun ”vääryyksiä” mielestään kokeneet tai ”vallankumousta” haikailevat miehet ottavat ratkaisevan askeleen nettifoorumeilta tosi toimiin.
Pelottavaksi Murhapelin tekee se, moni äärioikeistolaiseen ajatteluun hurahtanut on jo suunnannut kohti terrorismia yhteiskunnan räjäyttämiseksi. Vuonna 2021 Satakunnassa Kankaanpäässä paljastui viiden noin 25-vuotiaan miehen ryhmittymä, jonka epäillään suunnitelleen terroristisia tekoja. Menneen kesän aikana poliisi löysi todisteita samanlaisista hankkeista muualtakin Suomesta. Pinnan alla kytee. Taatila näyttää, mitä voi tapahtua seuraavaksi.
Murhapelin tappajat ovat katkeroituneet eri syistä. Heitä yhdistää vain viha ja valmius tehdä jotain näyttävää, joka räjäyttää lian pois. Teosta ei oikein voi lukea ”dekkarina”eikä ”trillerinä”, vaikka muoto keskusrikospoliisin tutkijoineen niitä vastaakin. Murhapeli on sellaiseen liian raaka ja liikaa kiinni ajan syvävirtauksissa.
”Jokainen oli jauhanut netissä halustaan ottaa ihmisiä hengiltä asiansa ajamiseksi, mutta siellä kaikki oli niin helppoa, uhoaminen ennen kaikkea. Tämä joukko oli valittu tarkalla kädellä”, porukan koonnut mies miettii tyytyväisenä mökkitapaamisessa.
Vesa Taatilan teksti on tylyä ja rumaa. Sitä on paikoin vaikea lukea, mutta ajatuksia se herättää ja jättää jäljen. Voi olla vain ajan kysymys, milloin mihin tahansa ääriajatteluun uppoutunut ryhmittymä päättää, että ”ainoa tapa saada ihmiset heräämään, on tehdä jotain suurta”, ja myös tekee sen.
Vähempikin väkivallan kuvaaminen riittäisi, että Taatilan sanoma tulisi selväksi. Etenkin kohtaus Hyvinkään rautatieasemalla menee sadismissaan jo rankasti yli. Silti Murhapeli puolustaa paikkaansa juuri nyt, kun yksi tosielämän ryhmittymä on perustellut terrorisuunnitelmiaan väestönvaihtoteorialla, ja Suomen hallituksessa istuu teoriaa kannattavia ministereitä.
Vesa Taatila: Murhapeli. 256 sivua, WSOY.
uutiskirje 