Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksen mukaan Japanin tuottavuus voisi kasvaa 20 prosenttia ja sosiaalinen hyvinvointi neljä prosenttia, jos naiset osallistuisivat tasavertaisina luonnontieteiden, teknologian, matematiikan ja insinööritaitojen harjoittamiseen. Toisen IMF:n tutkimuksen mukaan Korean bruttokansantuote kasvaisi 18 prosenttia, jos kuilu miesten ja naisten työtuntien välillä kaventuisi.
Parempi sukupuolten tasa-arvo vaikuttaisi myönteisesti myös kansakuntien hedelmällisyyteen. Japanissa ja Koreassa syntyy globaalissa vertailussa huomattavan vähän lapsia.
Molemmissa maissa sosiaaliset normit laskevat naisten harteille raskaan taakan. Japanissa ja Koreassa naiset tekevät noin viisi kertaa enemmän palkatonta koti- ja hoivatyötä kuin miehet. Ero on yli kaksinkertainen verrattuna OECD-maiden keskiarvoon.
Työmarkkinat kohtelevat japanilaisia ja korealaisia naisia eri tavoin kuin maiden miehiä. Paljon suurempi osuus naisista tekee työtään väli- tai osa-aikaisina, pienellä palkalla ja vailla etenemismahdollisuuksia.
Työelämän ja perheen yhteensovittaminen on japanilaisille ja korealaisille naisille erityisen hankalaa. Nuoret naiset näkevät, kuinka avioliitto ja lasten saaminen haittaavat työuralla etenemistä, kotityöt jakautuvat erittäin epätasaisesti, ja miten työlästä on hyvän hoitopaikan löytäminen lapselle. Avioliittoja solmitaan yhä korkeammassa iässä.
Silloinkin, kun naimisiin mennään, lasten tekemistä epäröidään taloudellisista syistä. Suuremmat asunnot ovat kalliita, samoin kilpailukykyisen koulutuksen järjestäminen lapselle.
Niin Koreassa kuin Japanissakin on käynnistetty poliittisia toimintaohjelmia, joilla pyritään kutistamaan kuiluja sukupuolten välillä. Naisten lisääntynyt työssäkäynti on jo edistänyt pandemian jälkeistä talouden toipumista. Kunhan erot vielä pienenevät ja kulttuuri muuttuu, hedelmällisyyskin alkaa kasvaa.
uutiskirje 
