SDP:n kansanedustaja ja entinen perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén esitti keskiviikkona Helsingin Sanomissa avauksen, jonka mukaan hyvinvointialueiden rahoituksen kasvua voitaisiin hillitä leikkaamalla hyvinvointialueindeksin korotusta noin prosenttiyksiköllä ensi vaalikaudella.
Vaikutus olisi Lindénin oman arvion mukaan noin 280 miljoonaa euroa vuodessa, ja vaalikauden loppuun mennessä säästö kasvaisi lähes miljardiin euroon. Lindén perustelee ehdotustaan kustannustehokkuudella: hänen mukaansa rahoitusjärjestelmässä on edelleen tehostettavaa, eikä indeksikorotusten automaattinen kasvu ole itsestäänselvyys.
Samalla Lindén kuitenkin haluaisi palauttaa kahden viikon hoitotakuun, kiristää hoitajamitoitusta vanhustenhoidossa ja alentaa asiakasmaksuja. Nämä tavoitteet ovat suoraan ristiriidassa hyvinvointialueiden rahoituksen leikkausten kanssa.
Suoneniskuja, sanoo Kohonen
Vasemmistoliiton Oulun kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas, sairaanhoitaja Olli Kohonen on vastannut Lindénille Uuden Suomen blogissaan otsikolla ”Katin kontit, Aki Lindén”. Kohonen kirjoittaa arvostaneensa Lindéniä pitkään sote-kysymysten auktoriteettina ja kertoo olleensa usein samaa mieltä hänen kanssaan. Tällä kertaa linjaus herättää kuitenkin huolen. Kohonen kutsuukin Lindénin leikkuria ”suoneniskuksi ihmisten peruspalveluihin”.
”Yhden prosenttiyksikön indeksileikkaus vähentäisi hyvinvointialueiden rahoitusta vuosittain noin 280 miljoonalla eurolla. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen eli Pohteen osuus valtakunnallisesta rahoituksesta on ollut noin 7,6 prosenttia. Rahoituksen määräytyminen on toki erittäin monimutkaista, mutta yksinkertaistettuna Lindénin indeksileikkuri voisi vähentää Pohteen rahoitusta vuosittain jopa noin 20 miljoonalla eurolla”, Kohonen havainnollistaa.
Hän huomauttaa, että jo tälle vuodelle rahoituslaskelmat yllättivät vapunaattona. Pohteen vuoden 2027 rahoituksen kasvu jäi vain 1,6 prosenttiin, ja kokonaisrahoitus pieneni aiempaan laskelmaan verrattuna 56 miljoonalla eurolla.
Tämän vuoksi Pohde joutui käynnistämään muutosneuvottelut, joiden laskennallinen vähennystarve vastaa 500 työntekijää. Samalla valmisteluun palautettiin sote-palvelujen järjestämissuunnitelma, johon on löydettävä uusia säästöjä 15–20 miljoonaa euroa.
”Hyvinvointialue ei voi lähettää laskua kunnille, eikä sillä ole verotusoikeutta. Mahdollisuudet palvelujen myymiseen ulkopuolelle ovat hyvin rajalliset, ja taloudellista liikkumavaraa rajoittaa lisäksi laissa säädetty alijäämien kattamisvelvoite”, Olli Kohonen muistuttaa.
Rahoituksen on noustava
Olli Kohonen huomauttaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen on leikkausten sijaan noustava, koska hoitotarvikkeiden, lääkkeiden ja kaiken muunkin hyvinvointialueilla tarvittavan hinnat nousevat vääjäämättä. ”Taitavatpa sote-ammattilaisille kuulua myös ostovoimaa ylläpitävät palkankorotukset”, Kohonen kirjoittaa.
Ennen kaikkea palvelutarvetta kasvattaa tulevina vuosina entisestään ikääntyvä väestö: elämän viimeiset vuodet ovat sote-palvelujen näkökulmasta kaikkein kalleimpia.
Olli Kohonen myöntää sen tosiasian, että julkista taloutta on tasapainotettava.
”Paljon oikeudenmukaisempaa olisi kuitenkin säätää esimerkiksi maltillinen varallisuuteen kohdistuva miljonäärivero tai saattaa listaamattomien yritysten osingot asiallisen verotuksen piiriin”, Kohonen toteaa.
uutiskirje 
