Itsenäisyyspäivänä Hornet-hävittäjät ja NH90-helikopterit suhasivat kotikaupunkini yllä ja tankit kolistivat piiput tanassa pitkin Hämeenkatua. Oli Tampereen vuoro toimia itsenäisyyspäivän paraatin näyttämönä.
Mietin, voisiko suvereniteettia juhlia jotenkin muutenkin, kuin tappovehkeillä brassailemalla. Mietin, miksi tappovälineiden esittelyä kakaroille pidetään normaalina, mutta seksivälineiden käyttö valistusmielessä kouluissa saa vanhemmat suunniltaan. Mietin, että meillä olisi varmaan paljon ylpeitä lapsisotilaiden vanhempia, elleivät laki ja kaikenlaiset ikävät ihmisoikeussopimukset tulisi vastaan.
Vaikka eihän tässä kaikessa mitään ällisteltävää pitäisi olla. Kaikkihan sen tietävät, että Suomen itsenäisyyden juhliminen ei suinkaan ole rauhanomaisen itsenäistymisen juhlimista, vaan sitä seuranneiden sotien. Muistaa todella pitäisi – nimittäin sodan todellisuutta. Nyt vain paijaamme kiillotettua, propagandantäyteistä kuvaa siitä.
Minulle isänmaa on äidinkieli.
Kuvaan kuuluu myös täysin käsittämätön ja nurinkurinen, mutta laajalle levinnyt väite ja valhe, että vasemmisto olisi vastustanut itsenäisyyttä. En tiedä virallisesta opetussuunnitelmasta, mutta monissa kouluissa tällaisia ”totuuksia” tunnutaan silti toitottavan. Lisäksi ainakin omassa historiankirjassani esitettiin totuudellisena karttana sama, joka on Vapriikin Tampere 1918 -näyttelyssä esimerkkinä valkoisten propagandasta.
Se historiankirjoituksesta. Ei ole niin turhantarkkaa, kunhan vain saadaan kolistella sapeleita ja romantisoida ruumiiden tekoa. Kaiken sodalla masturboinnin jälkeen ei ole ihme, että lehdessä teinityttö kertoo haikailevansa jatkosodan aikaiseen Suomeen (kas kun ei luokkasodan). Siis aikaan veren, murhan, väkivallan ja suolenpätkien. Kaipaakohan moni sodan kokenut sinne takaisin? Todellisuudessahan ei tarvitse mennä edes toiseen aikaan. Sen kun menee vaikka Afganistaniin.
Ainakin itselleni itsenäisyys on jossain aivan muualla kuin pyssyn suussa. Kuinkahan moni piippua oikeasti tuijotellut haluaa sitä sieltä etsiä? Ennen kaikkea itsenäisyys on kielessä. Minulle isänmaa on äidinkieli. Kieli ja kulttuuri. Oikeus ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi ja kohdatuksi äidinkielellään on mitä suurinta vapautta ja itsenäisyyttä.
Ja sitä oikeutta kannattaa käyttää hyvin ja hyvään. Ei esimerkiksi sodan lietsontaan toisia itsenäisessä valtiossamme eläviä vapaita ihmisiä kohtaan. Se on kerrassaan luokatonta pilkkaa itsenäisyyden meille hankkineita kohtaan.
Kolumnin innoittajana toimi Seppo Säämäen tekemä Itsenäisyyspäivä. Nyt -video, joka on katsottavissa ainakin Youtubessa.
uutiskirje 
