Tulosvaroitus
Liekö Kekkonen vai Neuvostoliitto syynä siihen, että Suomessa eurooppalaisuuden ja itsenäisyyden yhteydessä puhutaan harvemmin demokratiasta. Ensimmäisenä lähes koko kansalle myönnetty yleinen ääni- ja vaalioikeus ei inspiroi samalla tavalla kuin suuret sodat.
Jotain outoa on kuitenkin siinä laimeudessa, millä Suomessa on käyty keskustelua Euroopan pysyvän vakausmekanismin vaikutuksista demokratiaan. Sama pätee osin myös mekanismia edeltäneisiin kriisilainapaketteihin.
Antti Ronkaisen kesäkuinen kirjoitus Uuden Suomen blogi-sivustolla oli pitkään lähes ainut kattava suomenkielinen kuvaus mekanismista, joka tulee mitätöimään monin tavoin eurooppalaisen demokratian keskeisiä periaatteita. Herää kysymys, onko demokratiasta tullut itsestäänselvyys.
Vakausmekanismi on susi syntyessään: tämä pitäisi uskaltaa sanoa ääneen.
Euroopan vakausmekanismin käynnistämistä kaavaillaan vuodelle 2013. Kriisilainoitukseen räätälöity mekanismi tulee toimimaan lähes kaiken normaalin parlamentaarisen ja julkisen valvonnan ulkopuolella.
Mekanismia johtavilla virkamiehillä tulee olemaan hyvin laajat valtuudet kävellä paikallisten parlamenttien tahdon yli keskeisissä poliittisissa kysymyksissä.
Euroopan unioni synnytettiin taloussyiden lisäksi rauhanprojektiksi. Yleensä tavataan kertoa, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehdyistä virheistä viisastuneet maat näkivät taloudellisen yhteistyön avaimena vakauden ja rauhan saavuttamiseen.
Kolikon toisella puolella oli kuitenkin demokratia: sodan hävinneelle Saksalle taattiin mahdollisuus elvyttää kulutuskysyntänsä omilla ehdoillaan, ei ulkopuolisten pakkovallalla ja kohtuuttomilla uhrauksilla kuten ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtui.
Toisen maailmansodan jälkeiset opit ovat unohtuneet, kun eurooppalaisen yhteistyön tarinaa kerrotaan 2010-luvun kriisioloissa. Samoja oppeja oltaisiin toki voitu käydä katsomassa myös lähempää, velkakriiseistä paljon oppineista kehitysmaista.
Suomessa poliittinen keskustelu Euroopan vakausmekanismista on keskittynyt siihen, tuleeko päätöksiä tehdä määräenemmistöllä vai yksimielisesti. Suomen ajama yksimielisyysvaatimus on varmasti demokratian kannalta parempi kuin määräenemmistön diktatuuri.
Demokratian suurten kysymysten näkökulmasta kyse on kuitenkin vain nyansseista. Vakausmekanismi on susi syntyessään: tämä pitäisi uskaltaa sanoa ääneen. Lamaoloissa tarvitaan aktiivista keskuspankkia, ei demokratian irvikuviksi vääntyviä ”pelastusyrityksiä”.
lehti 