Eläkekiistassa ei näytä olevan ratkaisua näköpiirissä. Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK ajaa sinnikkäästi eläkeiän nostoa. EK:n mielestä maan talousongelmat eivät ratkea, ennen kuin alin eläkeikä on nostettu vähintäänkin 65 vuoteen ja mieluummin ehkä vielä ylemmäs.
Samaan aikaan yritykset kuitenkin työntävät väkeään vanhemmasta päästä ulos. Edes vapaaehtoinen oman työssäoloajan pidentäminen ei nykyraamissakaan kaikilta onnistu, kun työtä ei yksinkertaisesti ole. Kovin hyvää esimerkkiä eivät myöskään anna ne korkeapalkkaiset johtajat, jotka karkaavat työelämästä isolle eläkkeelle heti kun täyttävät 60 vuotta.
SAK:n tuore selvitys kertoo myös siitä, miten konkreettisesti yritykset noudattavat EK:n linjauksia. Kahdella kolmesta SAK:laisesta työpaikasta ei ole tehty toimenpiteitä, jotka edistäisivät eläkeikää lähestyvien työntekijöiden pysymistä työssä pidempään. Vain kahdella viidestä työpaikasta edistetään edes jossain määrin ikääntyvien jatkamista työelämässä.
Puheet ja teot ovat siis vahvassa ristiriidassa.
Luottamushenkilökyselyssä syyttävän sormi osoittaakin työnantajien suuntaan. Konkreettiset toimet työhyvinvoinnin puolesta työpaikoilla ovat edellytys sille, että ikääntyneet ja osatyökykyiset pystyisivät jatkamaan työssä pitempään.
Mekaaninen eläkeiän nostaminen ei tällaisessa tilanteessa paljon auta. Monilla ikääntyvillä työntekijöillä kyllä olisi SAK:n tämänkin selvityksen mukaan kyllä halua jatkaa pidempäänkin työelämässä, jos siihen annetaan edellytyksiä. Esimerkiksi lähes neljä viidestä 60 vuotta täyttäneestä SAK:laisesta luottamushenkilöstä voisi jatkaa ansiotyössä yli 63-vuotiaana.
lehti 