Kokoomuksen Sauli Niinistö lähtee selvänä ennakkosuosikkina presidentin vaalien toiselle kierrokselle. Niinistö repäisi ehkä jo ratkaisevan eron vihreiden Pekka Haavistoon, vaikka toinen kierros onkin aina lukunsa. Henkilövaalissa äänestäjät käyttäytyvät toisin kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa, joissa puoluekannatus ratkaisee.
Vaalin toisella kierroksella ratkaisevaa on se, miten sinne päässeet ehdokkaat saavat taakseen pelistä pudonneiden ehdokkaiden kannattajat. Jos äänestysprosentti pysyy samana, niin Niinistö tarvitsee vähintäänkin 404 000 mutta Haavisto jo peräti yli 960 000 uutta äänestäjää. Todennäköisesti vähempikin riittää, sillä äänestysprosentti laskee, sillä paljon on niitäkin, joita kumpikaan kisassa mukana oleva ei miellytä.
Vaikka Niinistö starttaa toiselle kierrokselle reilun etumatkan turvin, niin ei hänenkään matkansa Mäntyniemeen mitään paraatimarssia ole. Haavisto tarjoaa todellisen vastuksen ja Niinistön tukijoukkojenkin on pakko muuttaa kampanjaansa aggressiivisempaan suuntaan. Haavisto taas joutuu toimimaan kieli keskellä suunta, ettei liian oikeistolaisella kampanjoinnilla pelästytetä vasemmistolaisia tai päinvastoin.
Haaviston ensimmäisen kierroksen kovaan loppukiriin vaikuttivat viimeisen viikon kannatusmittaukset. Haavisto oli noussut niin lähelle keskustan Paavo Väyrystä, että ohimeno alkoi vaikuttaa mahdolliselta. Haavisto-ilmiö syntyikin siis jonkinlaisena kaupunkilaisten vastaliikkeenä Väyrysen onnistuneelle kampanjoinnille. Pettyneen Väyrysen ansioksi jää puolueensa itsetunnon palauttaminen viime kevään suurtappion jäljiltä.
Haaviston nousu toiselle kierrokselle oli myös jonkinlainen arvoliberaalien vastaisku perussuomalaisten taantumusvoimien viime kevään esiinmarssille. Timo Soini sai nyt samalla muistutuksen siitä, miten katoavaista mainen kunnia voi olla. Tuuleen huutaminen voi onnistua kerran, mutta pysyvään kannatukseen tarvitaan asiaosaamistakin.
Erityisen huonosti kävi demareille eikä nöyryytystä voi panna yksin voitavansa tehneen Paavo Lipposen piikkiin. Nousujohteisen kampanjan tehnyt Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ohitti Lipposen monissa suurissa kaupungeissa jopa demarien vahvoilla kannatusalueilla. Joka tapauksessa on syytä analysoida, miksi vasemmistopuolueiden ehdokkaiden yhteiskannatus oli niin ennennäkemättömän kehno.
Arhinmäen kampanja oli pitkälti puoluevetoinen ja sen aikana ehdokas nosti esiin Vasemmistoliitolle tärkeitä teemoja ja innosti tukijoukkoja toimintaan. Kampanjan hedelmiä korjattaneen syksyn kuntavaaleissa.
Toisella kierroksella perinteinen puoluekartta ryhmittyy uudelleen, mutta aiemmat presidentinvaalit ovat osoittaneet, että muutokset eivät välttämättä heijastu itse puoluekannatukseen.
lehti 