Köyhät ansassa 1
Kun ökyrikkaat kiinnostuvat köyhien moraalikadosta, se on varma merkki kulttuurin luomisvoiman katoamisesta ja kivettymisestä takatalveksi.
EVAn esikunta Helsingin Sanomien tiedotusupseereilla täydennettynä on aloittanut jälleen kerran rynnäkköhyökkäyksen köyhien tukikohtiin.
Työkurikomppaniat ovat täydessä hälytysvalmiudessa järjestämään sulkeisia niskuroiville euronpelastustalkoiden yhteistyömaarintamapakolaisille.
Irlantilainen pappi Jonathan Swift (1667–1745) julkaisi satiirisen pamfletin Vaatimaton ehdotus vuonna 1729.
Tuolloin Irlannissa oli noin kaksi miljoonaa asukasta. Swift laskeskeli, että tuossa joukossa oli parisataatuhatta jälkeläistä tuottavaa avioparia, joista korkeintaan 30 000 kykeni elättämään omat lapsensa kunniallisella, rehellisellä työllä tai perityn omaisuuden turvin.
Vuosittain vähäväkisten perheisiin syntyneistä jäi henkiin 120 000 lasta. Swift kysyikin, kuinka moinen määrä kasvatetaan ja elätetään? Irlannissa kun tuolloin ei ollut tarjolla enempää rakennus- kuin peltotöitäkään.
Lapsi pystyy harvoin hankkimaan elantonsa varastamalla ennen kuudetta ikävuottaan. Sitä ennen lahjakkainkin lapsi on varastamisasioissa pelkkä kokelas, joka ei pysty toimimaan alalla itsenäisenä yrittäjänä:
”Kauppiaamme vakuuttavat minulle, etteivät pojat tai tytöt kelpaa työmarkkinoille myytäväksi ennen kahdettatoista ikävuottaan. Kun he ehtivät tuohon ikään, heidän vaihtoarvonsa ei silloinkaan ylitä kolmea puntaa, tai enintään kolmea puntaa ja paria shillinkiä, mistä eivät pääse hyötymään sen enempää vanhemmat kuin kuningaskuntakaan, koska lasten ruokkimiseen ja vaatetukseen on kulunut vähintään nelinkertainen summa.”
Ongelman ratkaisuksi Swift esittää, että nuori ja terve hyvin hoidettu lapsi on vuoden ikäisenä mitä herkullisinta, ravitsevinta ja terveellisintä ruokaa niin muhennettuna, paahdettuna kuin keitettynäkin.
Kun vuosittain syntyneestä 120 000 lapsesta 20 000 varataan siitostarkoituksiin tulevaisuuden työvoiman tarpeisiin, loput voidaan myydä vuoden ikäisinä vallasväelle paisteiksi ympäri valtakunnan.
Äitejä tulee kehottaa imettämänään pienokaisiaan viimeisen kuukauden ajan yltäkylläisesti, jotta ne lihoisivat ja pulskistuisivat tarjolle pantavaksi.
Swift laskeskeli, että kerjäläisen, torpparin ja työläisen lapsen kasvattamisesta aiheutui kokonaiskuluja kaksi shillinkiä vuodessa:
”Uskoakseni yksikään herra ei nurkuisi joutuessaan maksamaan kymmenen shillinkiä terveen, pulskan lapsen ruhosta, josta riittää erinomaista ravitsevaa lihaa neljään kattaukseen, mikäli herralla on ruokaseuranaan vain oma perhe tai joku ystävistään.”
Nyt 283 vuotta Swiftin vaatimattoman ehdotuksen jälkeen suomalaisrahvas on esikypsennettävänä EVAn grillissä.
uutiskirje 