Köyhät ansassa 2
Vuonna 1959 Arvo Turtiainen runoili, että työ ei ole ilo, vaan kansakunnan suuri indeksiin sidottu ongelma.
Kuinka talousarvio tasapainoon saadaan, lapsilisät maksetuiksi, englantilaiset syömään voita. Tärkeätä on myös taata kauppaonni, itä tyydyttää, länsi rauhoittaa, suuret ikäluokat kunnialla kouluun, koulusta pois ja työhön.
Oswald Spenglerin mukaan Alpit norsukaravaanin avulla ylittäneen karthagolaisen sotapäällikkö Hannibalin (247–183 eKr.) päivistä lähtien jalometallin ja rahaksi muutettavissa olevien taideaarteiden rajoitettu määrä ei riittänyt peittämään käteisvarojen tarvetta suuria sotaretkiä rahoitettaessa.
Tämä ongelma ratkaistiin muuttamalla isännän tavaraomaisuuteen kuuluva orja puhuvasta työvälineestä rahavälineeksi.
Tämän jälkeen jokaisella orjalla oli kurssiarvo, joka puuttui maaomaisuudelta ja maaperältä. Tästä lähtien rahamäärä ja orjamassa muodostivat kaksinkertaisen rahakannan. Tämä puolestaan aiheutti sotia, joihin ryhdyttiin vain orjasaaliin vuoksi.
Sen jälkeen alkoivat yksityisyrittäjien orjametsästykset, joka oli aivan uusi tapa hankkia varallisuutta. Se oli ensiaskel kohti osakeyhtiöitä.
Kesti 2 000 vuotta ennen kuin Marx paljasti ihmistyön varallisuuden ja arvon tuottajana.
Marx väitti, että korot, voitot ja vuokrat ovat maksamatonta työtä, jotka kuuluisivat työläisten kukkaroon.
Siihen saakka oli pidetty itsestään selvänä, että voitto syntyi markkinoilla ja kapitalistit olivat oikeutettuja Voittoihinsa, koska se oli heille palkkio pitkäjänteisyydestä, säästäväisyydestä ja yritteliäisyydestä.
Viimeisen 200 vuoden ajan kapitalistisen talousjärjestelmän kaava on ollut sukupolvesta toiseen sama.
Sen tavoite ei ole työajan lyhentäminen tai hyvinvoinnin lisääminen vaan tietyn tavaramäärän tuottamiseen tarvittavan työajan lyhentäminen, jotta tuotteita voidaan tuottaa yhä enemmän yhä lyhyemmässä ajassa.
Orjanmetsästyksen tilalle on astunut teknologisten keksintöjen metsästys ihmistyön korvaamiseksi koneilla.
Pääoman sisäisenä viettinä ja alituisena pyrkimyksenä on työn tuotantovoiman kohottaminen, jotta tavara tulisi halvemmaksi ja tavaran halpenemisen kautta tulisi halvemmaksi itse työmies.
Tässä ongelmaksi tulee hyvinvointia tuhoava ja taloutta horjuttava ylituotannon kulkutauti. Kauppakriiseissä ei tuhota säännöllisesti vain suurta osaa valmiista tuotteista, vaan myös osa jo luoduista tuotantovoimista työttömyyden ja konkurssien kautta.
Lamasta selvitäkseen kapitalismi voi hävittää suuret määrät tuotantovoimia suursotien, työttömyyden ja konkurssien avulla. Samalla palautetaan säännöllisin väliajoin vanha kurjuus.
Toisena hyväksi havaittuna keinona on uusien markkinoiden valloittaminen, kuten nykyinen Kiina-ilmiö, sekä vanhojen markkina-alueiden yhä perinpohjaisempi riistäminen.
uutiskirje 
