Suomen tasavallan presidenttinä 12 vuotta toimineella Tarja Halosella on tänään perjantaina ensimmäinen päivä ilman virallisia velvoitteita. Halosen myötä päättyi demarien 30-vuotinen kausi tasavallan huipulla. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja on nyt presidentti ja nykyinen pääministeri.
Halosen presidenttikausi oli sellainen kuin hänen viimeinen puheensa eduskunnan edessä torstaina puolilta päivin. 1960-lukulainen vasemmistoaallon kasvatti piti ihanteistaan kiinni loppuun asti. Kestävistä ihmisoikeus- ja tasa-arvoasioista hän on pitänyt niin lukemattomia puheita, että siitä on Halosta pilkattukin. Ikään kuin humanismin lippua voisi liehuttaa liikaa tässä maailmassa.
Halosen presidenttikauden lempiteema oli ehkä sittenkin talouden globalisaatio, joka muutti maailman hänen poliittisen uransa huipulla ensin ministerinä ja sitten presidenttinä. Halonen pääsi seuraamaan muutosta aitiopaikalta YK:n kestävän kehityksen paneelin työssä. Globalisaatio on kuitenkin edennyt niin suuryhtiövetoisesti että on vaikea sanoa, mitkä olivat YK-prosessin tulokset.
Tarja Halonen arkipäiväisti presidentin roolin.
YK on ollut Tarja Halosen suuri rakkaus. Pari päivää sitten häntä pyydettiin YK:n väestö- ja kehitysasioihin keskittyvän työryhmän johtoon. Tehtävä olisi luonteva tuoreelle eläkeläispresidentille.
Mikä on se pysyvä jälki, jonka Tarja Halonen jätti jälkeensä?
Kekkosen jälkeisistä presidenteistä Mauno Koivisto palautti tasavallan normaaliparlamentarismin tielle. Martti Ahtisaari jatkoi kansainvälisten kriisien sovittelijana niin, että sai Nobelin rauhanpalkinnon. Kotimaassa hän aloitti maakuntamatkailun.
Lippalakissa mielellään näyttäytynyt Tarja Halonen arkipäiväisti presidentin roolin. Hän myös osoitti, että naisille on tie avoinna yhteiskunnan kaikille paikoille suuryhtiöiden ylintä johtoa tosin lukuun ottamatta.
Ehkä edeltäjiään huomattavasti pienemmillä valtaoikeuksilla operoinut Halonen tullaan muistamaan juuri näistä itsensä näköisistä asioista, ei sen kummemmasta.
Halosen viimeisestä puheesta presidenttinä ainakin paistoi pettymys maailman ja Suomen kulkeutumiseen hänen arvojensa vastaiseen suuntaan.
”Epäonnistumiset tai muut kielteiset asiat saattavat tapahtua hetkessä, kun sen sijaan myönteinen kehitys on tuskastuttavan hidasta”, hän totesi viitaten 2000-lukua leimanneisiin konflikteihin WTC-tornien tuhosta finanssikriisiin.
Halosen kokemukset seuraavat myös hänen seuraajaansa Sauli Niinistöä. Valtaisan suositulta Niinistöltä odotetaan nyt paljon, mutta hänen mahdollisuutensa vastata niihin ovat Halostakin kapeammat. Pettymyksiä on väistämättä edessä.
uutiskirje 
