Vesi on perinteisesti ollut Intiassa pyhä elementti.
Intialaisten mielestä jumalat ovat antaneet sen ihmisille ja se on ollut vapaasti kaikkien käytettävissä.
Nyt tilanne on muuttumassa, sillä vesivarat ovat niukat.
– Maailmanpankki pyrkii tekemään elämälle välttämättömästä vedestä kaupallisen tuotteen, sanoo kansalaisaktivisti T. Marirajan, joka vierailee viikonvaihteessa järjestettävässä Suomen sosiaalifoorumissa.
– On tärkeää olla täällä puhumassa asiasta. Tarvitsemme kansainvälistä tukea, hän sanoo.
Marirajan on maanviljelijä ja sosiaalityön maisteri sekä intialaisten oikeuksia puolustavan JASul-verkoston koordinaattori. Hän viljelee perheineen vihanneksia, riisiä ja sokeriruokoa.
Vesien kaupallistaminen osuu pahasti juuri maanviljelijöihin. Maailmanpankki toteutti 2004 Marirajanin kotiseudulla, eteläisen Intian Tamil Nadissa pilottiprojektin, jolla kunnostettiin kastelujärjestelmiä ja nykyaikaistettiin maanviljelyä. Maailmanpankin kannata kokeilu oli menestys ja sitä aiotaan laajentaa.
Mutta paikalliset maanviljelijät ovat toista mieltä. Projektin tuomat vesimaksut aiheuttivat konflikteja. Marirajan puhuu korruptiosta ja pysähtyneistä hankkeista.
– Vesivarojen yksityistäminen ja maatalouden kaupallistaminen johtaa omavaraistuotannon katoamiseen, viljelijöiden velkaantumiseen ja varojen väärinkäyttöön korruptoituneessa hallinnossa, hän tiivistää.
Kehitys perustuu Maailmanpankin lainoilleen asettamiin ehtoihin. Köyhä seutu kulutti rahansa loppuun jo 90-luvulla ja on riippuvainen Maailmanpankin antamasta tuesta.
– Vesimaksujen ja tuotannon kaupallistamisen kautta viljelijät pannaan maksamaan Maailmanpankilta otetut liki puolen miljardin euron suuruiset lainat, Marirajan sanoo. Hän verkostoineen kampanjoi sen puolesta, että lainaehdot saataisiin neuvoteltua uudelleen.
Hän pitää maailmanpankin sanelupolitiikkaa loukkauksena intialaisten itsemääräämisoikeutta kohtaan. Jo nyt juomavesi on joissain maan osissa yksityistetty.
lehti 