Hallitus teki ohjelmaneuvotteluiden jälkeen ehkä tärkeimmän linjanvetonsa viime viikolla, kun se päätti valtiontalouden menokehyksistä tuleville vuosille. Vasemmisto sai kamppailtua läpi omia tavoitteitaan, mutta päätöksissä on myös meille epämiellyttäviä ratkaisuja.
Meidän tavoitteemme oli välttää mahdollisimman paljon leikkauksia. Sopeutuksen kokonaistasoa hinattiinkin alaspäin ja verosopeutusta tehtiin enemmän kuin leikkauksia.
Myöskään tehdyt veroratkaisut eivät olleet Vasemmistolle kaikilta osin helppoja. Niistä vaikein oli arvonlisäveron korotus yhdellä prosenttiyksiköllä.
Kaikille on varmasti selvää, että arvonlisäveron korotus ei kuulunut Vasemmiston tavoitteisiin, ei ennen vaaleja eikä nyt. Pidimme hyvin vaikeana yhdistää kynnyskysymystämme tuloerojen kaventamisesta alv:n korottamiseen. Meidän voimamme edes yhdessä sosialidemokraattien kanssa ei silti riittänyt päätöksen torjumiseen.
Arvonlisäveron korotuksen vaikutuksia on kuitenkin pehmennetty, esimerkiksi sillä, että perusvähennyksen ja työtulovähennyksen alarajoja nostetaan. Samalla sosiaaliturvan indeksitarkistukset tehdään täysimääräisinä ja ensi vuonna lisäksi etukäteen. Nämä ovat toimia, jotka nimenomaan helpottavat kaikkein pienituloisimpien asemaa.
Lisäksi on muistettava, että kaikkein suurituloisimmat suomalaiset pannaan maksamaan enemmän veroja ansiotuloista ja perinnöistä.
Pääomatuloverotusta korotettiin jo tämän vuoden alusta 2–4 prosenttiyksikköä. Tuloerot kapenevat ja verotus muuttuu oikeudenmukaisemmaksi.
Lisäksi kehysriihessä tehtiin yksi periaatteellisesti tärkeä muutos, joka koski työmarkkinatuen puolison tarveharkinnan poistamista. Näin loppuu se sietämätön tilanne, että aikuinen suomalainen voi jäädä kokonaan ilman tuloja puolison tulojen takia. Tämän tavoitteen puolesta Vasemmisto on kamppaillut parikymmentä vuotta.
Vasemmistoon kuuluu aina kritiikki tehtyjä päätöksiä kohtaan. Kriittinen keskustelu on tärkeää, mutta samalla pitää myös kunnioittaa yhdessä tehtyjä päätöksiä. Takavasemmalle kenenkään ei kannata siirtyä.
Se tarkoittaisi kamppailun lopettamista kesken. Vasemmisto tarvitsee kaikkien jäsentensä ja äänestäjiensä tukea, myös niiden, jotka suhtautuvat kriittisesti hallituksen politiikkaan. Väännöt hallituksessa eivät nimittäin lopu tähän.
Samalla voi kysyä, millaisia päätöksiä hallituksesta tulisi, jos me emme olisi päätöksenteon paikoilla hallituksessa. Olisiko porvaripuolueiden ajama politiikka jotenkin pehmeämpää, jos Vasemmisto olisi nyt oppositiossa? Olisivatko päätökset tavallisen duunarin kannalta parempia?
Vain Vasemmisto puolustaa pienituloisia suomalaisia, tavallisia palkansaajia, työttömiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita. Tästä linjasta emme tingi, olimmepa sitten hallituksessa tai oppositiossa.
Kirjoittaja on kulttuuri- ja urheiluministeri sekä Vasemmiston puheenjohtaja.
uutiskirje 
